8. osa

Tässä teille kahdeksas osa. Se on todella lyhyt, mutta ehkä toiminnallisempi kuin muut. Toivon silti kommentteja, kiitos edellisistä! Niitä oli tullut kivasti.:) Toivottavasti tykkäätte! Ja pidän tekstin kuvan alla vielä ainakin toistaiseksi.:)

-----------       -----------

PETOS

Oli jälleen tavallinen arkipäivä. Enesmaa lähti töihin, lapset kouluun.

Amyllä oli vapaapäivä. Hän luki jotain ikivanhaa kirjaa, joka ei jaksanut kiinnostaa tippaakaan. Jokatoisen lauseen silmät hyppäsivät yli, ja ian Amy ei ollut kirjan kärryillä ollenkaan. Kirja lensi nurkkaan.

Yksin kotona ei ollut mitenkään loisteliasta olla. Amy päätti tylsyyden keskellä alkaa valmistaa illallista valmiiksi. "Hieman pippuria... Noin! Tuosta vielä paprikamaustetta.. Hiukan vielä.. Noin!"Amy mietiskeli ääneen.

Illalla koko poppoo söi yhdessä herkullista carbonaraa. "Äippä, mä lähen keskustaa viel hetkeks", Eero sanoi, ja nousi pöydästä. "Onko läksyt tehty?" "On, on." Eero valehteli äidilleen. Sitten hän lähti.

Eero mennä huristeli autolla pitkin kyliä, ja pysähtyi kapakan pihaan.

Hän istahti ulkopöydän viereen odottamaan seuralaistaan. "Kai nä läksyt on pakko tehä. Muuten koulust valitetaa ja mutsi antaa arestii." Eero ajatteli ja alkoi tehdä läksyjä kapakan pihassa.

                                                             ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamulla, kun koko Kuutamoiden perhe söi aamiaista, puhelin pirahti soimaan.

"Mä vastaan!" Eero huusi, mutta Ossi oli nopeampi. Ääni oli tuttu, mutta selvästi muutettu jotenkin. "Ihan kuin... no en tiiä.." Ossi ajatteli. Langan toisesta päästä pyydettiin Eeroa puhelimeen, joka olikin jo käsi ojossa Ossin takana.

Eero otti puhelimen käteensä, nosti sen korvalle. Ossi lähti ylös pakkaamaan reppuaan valmiiksi. "Joo, okei, nähään", Eero laski puhelimen ja painoi puhelun poikki.

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Koulusta tultuaan Ossi ravasi portaat ylös tekemään läksyjä. Eero kuitenkin jäi pihaan...

Taksi kaarsi pihaan, ja Eevamaria tuli ulos sen kyydistä. Hän heilautti kättään Eerolle, ja hymyili leveästi.

Kröhm.. Tuliaisiksi." Eevamaria sanoi, ja ojensi ruusukimpun Eerolle.

"Lähdetäänkö?" Eevamaria kysyi flirttailevasti. "Nääh, mennään sisään. Ossi tekee kuitenki läksyjänsä ja soittaa kitaraa", Eero kutsui tytön peremmälle taloon. Eve vain kikatti tyttömäisesti.

Eero istui sohvalle kutsuen Even viereensä. Hetken mietinnän jälkeen hän vetäisi tytön kainaloonsa. "Onko tää nyt ihan soveliasta? Jos Ossi näkee.."  "Ähh.. Ei se mitään nää. Rämpyttää sitä kitaraansa ylhäällä" Eero vastasi, ja puristi Eevamarian tiukemmin itseään vasten.

Yhtäkkiä Eero painoi Eevamarian huulille omansa, ja suuteli tätä intoimoisesti. Eve vastasi suudelmaan halukkaasti. Kumpikaan ei kuullut askelia portaikosta..

Ossi tuli alas katsomaan televisiota. Hän käveli rakastavaisten ohitse.. "Kappas, Eerokin on löytänyt itselleen jonkun."

Rakastavaiset nousivat suutelossaan seisomaan. Silloin Ossin päässä alkoi jyskyttää. "Eevamaria!" Ossi vasta tajusi.

Eevamaria hätkähti huomatessaan Ossin. "Öh.. Ossi se ei ollut sitä miltä näytti! Ei oll.." "Vai EI ollut?! Mitä sitten?!" Ossi karjui Even korvaan. "Häivy! En taho nähdä sua enää ikinä!" Ossin poskelle valui kyynel. Häntä oli petetty. Hänen veljensä oli pettänyt häntä. Petti koko ajan.

Even lähdettyä itku kurkussa, Ossi kääntyi veljensä puoleen."Mitä helvettiä?!" Ossi huusi. "Mikä ihme suhun on menny?"

Tuli hiljaista..

"No ei Eve sua pettäis jos se sust tykkäis!" Eero huusi takaisin, kun keksi mitä huutaisi. Hän tiesi olevansa väärässä, ja tiesi kuinka paljon se Ossia satutti. Eero katui. Paljon.

Itkien Ossi juoksi portaat ylös omaan huoneeseensa. Eero oli oikeassa. Ei Eevamaria hänestä pitänyt. Ei koskaan ollutkaan pitänyt.

Enesmaa oli juuri tullut töistä, kun kaikki oli tapahtunut. Hän tahtoi puhua Eerolle: "Eero. Mitä ihmettä sä oikeen teit? Menit ja veit toiselta tyttöystävän. Parhaan kaverin. Rakkaan. Ja vielä veljeltäs. Huomenna puhut Ossin kanssa, ja pyydät anteeksi. Vaikkei se mitään auta. Nyt annat hänen olla kuitenkin rauhassa. Törkeetä!"

"Mut iskä..." "Älä jaksa. Oot saanut aikaan tarpeeksi tältä erään."

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ossi oli parvekkeella. Ja itki. Vuolaasti.

Hän katsoi yön pittämää kaupunkia, ja sen valoja. Hän mietti. Kurjempaa oloa hän ei ollut tuntenut koskaan. Miten Eero saattoi?  "Miksi aina minä.. Surkimus.. siinä se."

-----------         -----------

Niin juuri, siinä se. oli tosi lyhyt osa, mutta toivottavasti kelpaa. Kommentoithan?:)

Seuraavassa osassa nähdään, miten Ossi toipuu erosta. Vanheneeko Amy? Tai Ossi? Kenties. Luethan seuraavankin osasen?c:

7. osa

Ja seitsemäs osa lähtee tästä! Tästä lähtien teksti kuvan alla. Sitä on toivottu! Nyt en jaarittele tämän enempää..

--------     --------

KYYLÄÄJÄ

Vessassa lavuaari pursui hammastahnaa, kun Ossi pesi hampaitaan lauantai-aamuna.

"Henhi häyhyy haisha hyhälle, hun Eevamahia hulee", hän sössötti hammasharja suussaan. Purskuteltuaan loppuun, hän hymyili leveästi, ja lähti vaihtamaan vaatteitaan. Ajatella, että he olivat seurustelleet jo kolme kuukautta. Tänään Eevamaria tulisi yökylään, ja he viettäisivät hauskaa. Tottakai he Eeron synttärietäkin huomenna juhlisivat, mutta suurimman osan ajasta he viettäisivät kahdestaan.

Amy korjasi neljättäkymmenettäyhdeksäätuhattaviidettäsataaseitsemattäkymmentäyhdeksää kertaa hajonnutta telkkaria. Hän oli totaalisen kyllästynyt kaikkeen elektroniikkaan tässä talossa. "Kaikki tuhoutuu käsiin!" hän marmatti itsekseen. Hän oli niin keskittynyt ruuvin ruuvaamiseen, että ruuvimeisseli lensi hänen kädestään, kun joku tööttäili pihalla. Aha, Enesmaa lähtee töihin.. hän ajatteli tuskissaan. "Harmi, kun mulla on vapaapäivä, nii joudun tappelemaan tällasen saakelin telkun kanssa!" nyt hän suunnillen potki TV:tä.

Ossi katsoi kelloa joka toinen minuutti, ja joka toinen minuutti ulos. Eevamaria oli luvannut tulla yhdeltätoista, ja kello oli jo 11.06! Hänen kädet hikosivat, ja hänen oli pakko soittaa tyttöystävälleen. "Niin, kulta?" Eevamaria vastasi, ja jatkoi vielä: "Olen täällä pihalla." Ossi heitti kännykän nurkkaan ja juoksi ulos.

"Olet sinä hätäinen, höpsö", Eve sanoi poikaystävälleen, joka silitti hellästi tämän poskea.

Ja näissä tunnelmissa jatkui loppupäivä..:)

                                                           ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamulla juhlittiin Eeron 14 vuotis syntymäpäiviä. (Yöpuvut päällä. Kiva. -.-) :D

Trööööööööööööööööööööööööööt!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D

 Sinne lensi toive (jota hän ei suostunut kertomaan edes kirjoittajalle, eli minulle) ja Eero puhalsi kynttilät sammuksiin. Onnea!

Vielä viimeinen silmäys lapsen silmin. :)

No niin mies! Katsos tänne.

Pösilö! Kamera on täällä päin!

Yöh! Olisit jättänyt vaan katsomatta.. Peilille mars!

"Onks mun parta hyvin?" Hänestä tuli ilmetty isänsä. Komia poika. :) Uutta piirrettä en varmaksi muista, mutta taisi olla kaikesta kiinnostunut...

Pojan huone sisustettiin uudelleen. Hän tahtoi pitää kuitenkin sinisen värimaailmansa. :)

                                                    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Enesmaa oli lukenut ällistyneenä koko aamupäivän sähköpostejaan. Sinne oli tullut viesti, joka toisi suuren muutoksen. Olihan se toki surullista, että Saara-täti oli menehtynyt kolarissa, mutta kuitenkin. "Olen nähnyt Saara-tädin varmaan viimeksi kuusi vuotiaana.." Enesmaa mietti, joten hän ei tädistään paljoa muistanut. Tiukkapipoinen hän kyllä oli ollut, sen Enesmaa muisti. Harmi kyllä Saara-täti oli ollut viimeinen elossa oleva Enesmaan suvusta..+ tietenkin hän itse ja pojat..

Hän tahtoi kertoa vain Ossille tästä, ei kenellekkään muulle..

"Oikeesti?!" Ossi huudahti innoissaan. "Tyst! Joo joo!" Enesmaa kuiskasi takaisin.

Sillä aikaa Eevamaria oli tullut käymään, ja Eero jututti tyttöä urakalla pihalla. Pian Ossi kuitenkin tuli viemään tyttöään puistoon ja Eero  meni isänsä luo.

"Iskä, opetatko mua ajaan?" "Joo, voin opettaa. Tuun kohta", Enesmaa huusi keittiöstä. Eero pääsi ajamaan poliisiautoa, ja oppikin nopeasti.:)

                                                ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Samaan aikaan puistossa:

Ossi oli koko ajan puhunut levottomia..

Eevamariakin huomasi sen, ja otti Ossia käsistä: "Kulta, mikä sulla on?" "Ei mikään. Miten niin?" Ossi vastasi hermostuneena. "Hei. Kerro nyt!" "No kun..."

"No, me muutetaan", Ossi sanoi arasti. "Sekö sua noin paljon stressaa?" Eve kysyi ihmeissään. "No...ei." "Mikä sitten?" Eve kysyi hölmistyneenä. "No kun... no kun oon kuullu, et joku on iha pihkas suhun, ja aikoo.." Ossi änkytti, eikä saanut edes lausettaan loppuun. "Voi kulta! En mä sua jätä." Eevamaria yritti piristää, mutta Ossi tiesi sen. Ossi tunsi sen nahoissaan, ettei kaikki mene putkeen.. "Mut, mä meen nyt! Tuun käymään sitten uudella talolla. Moikka!" Eve hyvästeli poikaystävänsä, ja suikkasi vielä suukon hänelle.

                                                      ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eero oli alkanut käyttää ajokorttiaan hyväkseen, ja lähti kepposteleman julkkisten siis JULKKISTEN pihalle..

Ei.. EI! EI! EI! EI SYTKÄRIÄ!

Siellä se palaa...-.-

"Nyt saa itserakas linssilude Tom Biittilä vähän kepposia niskaansa.." Muahahaa!:D

Eero piiloutui pensaikkoon, ja kohta hajupommi haiskahti joo niin paljon, että Tom taapersi nyrpeänä ulos. En kyllä itse tallaisi...

...tuon takia juurikin. :D

"Jumalauta niitä penskoja!" Tom reuhosi.

                                              ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Illalla Ossi ja Enesmaa lähtivät viemään Amya ja Eeroa uuteen taloon.  He eivät tienneet vielä mitään..

Perille päästyään, Enesmaa esitteli talon: "Tässä on meidän uusi kotimme!" "Mitäh?" Amy kysyi häkeltyneenä. "Eihän meillä ole edes varaa.." hän jatkoi. "Sain suuren perinnön ainoalta elossa olleelta sukulaiseltani, joka menehtyi kolarissa", Enesmaa selitti. "Voi kulta! Se on ihana!" Amy purskahti onnenkyyneliin. Eerokin oli suupielet korvissa.:)

                                                ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mennäänpäs kurkistamaan talon sisään!

Tässä näkyvät alakerran huoneet, mutta katsotaas hieman lähemmin..

Tässä keittiö ja ruokailutila. Ovensuusta kun käännymme vasempaan, pääsemme...

Kirjastoon! Ja kirjaston väliseinän takana on...

Olohuone! sitten kun lähdemme kirjastosta lähtevien portaiden taakse, pääsemme...

Vapaa-ajan huoneeseen! Alakerran WC:stä olen hukannut kuvan:D, joten jatketaan suoraan yläkertaan.

Tässä sitten yläkerran kaikki huoneet.

Kun käännymme rappusten päästä heti oikealle, pääsemme vanhempien makuukamariin.:)

Portaikosta suoraan mentäessä, pääsemme perheen esikoisen huoneeseen. Hän oli jo kauan toivonut kitaraa.:)

Vielä toisesta suunnasta.

Ossin huoneesta pääsee yläkerran pikkuvessaan.

Portaikosta vasempaan, ja vielä vasempaan mentäessä päästään kylpyhuoneeseen.

Ja kylppärin ovelta vasempaan, niin pääsemme perheen kuopuksen huoneeseen. Hän sai toivomansa työkalupakin ja maalaustelineen.

                                               ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tutustuttuaan taloon ja saatuaan tavarat aloilleen, Enesmaa meni heti testaamaan Eeron  stereoita.

Illemmalla Enesmaa päätti vielä treenata poikaansa parempaan kuntoon. Ossi ja Enesmaa olivat nykyään selvästi paremmissa väleissä. Onneksi.:)

Aamulla Eve tuli kylään uuteen taloon, mutta pihallehan sitä jäätiin.:) Even suuelma tuntui kuitenkin poissaolevalta Ossin huulilla. Kumpikaan ei kuitenkaan huomannut yhtä, joka katsoi heitä... Huonolla tavalla...

----------      ---------

Varottehan olemasta liian kauan koneella, jooko? :D

---------      ---------

Tällaisiin tunnelmiin päätettiin tällä kertaa. Nyt toivon totisesti kommenttia! Oikeesti!

Miten elämä uudessa talossa sujuu? Lähestyykö Ossia jo kenties aikuisuus? Mitä Ossi ja Eevamarian suhteessa on tekeillä, vai kuvitteleeko Ossi kaiken? Luethan siis seuraavan osan?:)