11. osa

Yhdestoista osa! Vihdoin ehidn kirjoittaa Kuutamoita, kun poden flunssaa kotona... Tässä siis teille osa, jonka laadusta en sano mitään. Toivottavasti tykkäätte! Ja ekaa kertaa annan jonkun heistä olla kertojana, ja tänään kertojana toimii aluksi Eero.:) Olkaat hyvät!

----------      ----------

 TEINIRAKKAUTTA

Seisoin jonkun puskan takana ja ihastelin hänen kauniita ja siroja jalkojaan. Miten joku maanpäällä oleva olento voi saada sydämeni takomaan ylimääräistä?

Siirryin hieman. Hän käveli kohti liukumäkeä. Olipa hän kaunis.

Hetkeen en nähnyt häntä, kun hän kiipesi ylös liukumäkeen. Odotin kärsimättömästi, että näkisin hänet taas. Uskomatonta. En näe jotain tyttöä puskan takaa sillä aikaa, kun hän kiipeää ylös liukumäkeen, ja sitäkin aikaa on hankala pysyä housuissaan.

Siten taas näin hänet. Mikä kroppa...

Mitkä kasvot...

Ja silmät. Rakastan niitä.

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin kävelemään liukumäkeä kohti. Sanni huomasi minut heti. Hän oli kuin maailman kaunein taideteos, ja istui vaatimattoman liukumäen päällä.

Hän seurasi katseellaan minua, ja hymyilin hänelle. Tervehdin häntä ja hän tervehti takaisin. Yllättävää.

"Mitäs sä täällä?" Sanni kysyi ja yritti vilkuilla minua liukumäen taakse. "En mitää ihmeellistä. Entäs ite? Odotatko jotakuta?" vastasin, ja pelkäsin samalla vastausta. Mitä jos hänellä olikin joku?
"En, kunhan kulutan aikaa. Haluisitko pitää mulle seuraa?" Sanni kysyi, ja minun teki mieli hypätä tämän kaulaan kiinni, mutta hillitsin itseni. Tyttöhän olisi lähtenyt nastalautaa tiehensä, joten vastasin vain ihan yksinkertaisesti, että voin.

Samassa joku hullu akka tuli virnuilemaan liukumäen eteen. Menisi hoitoon.

Sitten Sanni laski alas.

"Sä oot tosi nätti", pistin heti tuulemaan. Onnekseni Sanni ei ottanut nokkiinsa. "Kiitos", kuului pieni vastaus.

Hänen naamalleen kohosi pieni hymy. "No, mitä sulle kuuluu?", hän kysyi. Hitsi, odotin enemmän. "Ihan hyvää. Sulle?" "Kiitti, hyvää." Kuului pieni kikatus, kun katseeni keskittyi hänen vaatteihin. Ihmellinen tyyppi, kun pukeutuu kun mikäkin rokkari ja käyttäytyy kuin enkeli. Soittaahan hän kitaraa. Rockenkeli. Olisipa hän rockenkelini.

"Säkin oot aika komee. Pistit silmään heti, kun tulin ekaa kertaa kouluun." Sanni sanoi hiljaa sopertaen. Tunsin punan nousevan kasvoilleni. "Öh, kiitti", tunsin itseni ääliöksi. Mitä kuuluu vastata, kun tyttö kehuu komeaksi?!

"Siis, eiku oikeesti. Tykkään susta!" Sanni sanoi nopeasti, ihan kuin olisin äsken torjunut hänet. "Joo, niin mäki susta. Oon aina tykänny." Argh, en voi inhota itseäni tämän enempää!

Päätin avata suuni vielä, ja sitten juttu alkoi luistaa ihan hyvin.

Kyselin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kysyin mm. missä hän asui ennen kuin muutti Bridgeportiin. Kuulemma jossain Twinbookissa. Se onkin oikea syyläricity.

Juttelimme säästä, toisistamme, ja vanhoista suhteistamme. Kaikesta mitä mieleen juolahti. MEidän oli todella helppo jutella toisillemme.

Välillä, kun ajatukseni harhailivat pahasti esimerkiksi hänen ihanissa huulissaan ja kuinka ihanaa niitä olisi suudella, tokaisin jotain sellaista, johon piti sanoa jokin hyvä korjaus. Se vain oli hankalaa, kun ei muistanut mitä oli äsken tokaissut...

Mutta yleensä keksisin kyllä jotain. Sanni selvästi piti minusta.:)

Uskalsin jopa heittää hieman flirttiä. Onnekseni hän yhtin siihen.

"Olisi kiva nähdä toistekin", Sanni sanoi. "Etkai sinä vielä lähde?" kysyin kummissani ja pettyneenä. "No, kai minä hetken vielä voin olla." *huokaus* :) Tuon katseen muistan aina.

Myös hän flirttaili ihanan käheällä äänellään. "Taidan ajatella sua koko illan", hän hihitti. "Samat sanat. Siis sinua." Lisää kikatusta.

"Mitäs meinaat, mentäisiin huomenna koulun jälkeen vaikka kahville?" "Höpsö, huomenna on lauantai. En minä ainakaan aikonut mennä kouluun!" ja taas kikatusta. "Niin, siis maanantaina tarkoitin." Voidaan mennäkin."

Hän sulki silmänsä ja nuroi kippurassa. Yhdyin nauruun. Meillä oli ollut tosi hauska ilta. Mutta en tahtonut sen loppuvan.

Katsoin hänen silmiinsä aivan rakastuneena, kunnes katseeni harhautui kauemmas.


Puiston toisessa päässä Ossi oli Mileyn kanssa, enkä todellakaan tahtonut veljeni näkevän juttujani. Se höpöttäisi kaiken mutsille ja faijalle, eikä juttu kestäisi sitä vielä. Yritin näyttää ihan keneltä tahansa puistossakävijältä, mutta vaikeusaste oli suuri. Liian suuri.

Sanni jatkoi juttuaan täydellä teholla ja jutteli taas ummet ja lammet.

Alitajunnassa kuulin, kun hän naurahti, ja kysyi, kuulinko minä, mitä hän sanoi. Olin vain niin keskittynyt tarkkailemaan Ossia, etten vastannut.

"Voidaanko mennä tonne puun taakse juttelee?" "Miks ihmees?" Sanni ihmetteli ja naurahti. "No... ku tääl on niin kuuma." yritin sanoa jotain. En vain siinä syssyssä tajunnut, että oli jo ilta,  ja ilmakin oli jo aika viileä.

"Siis, mulla on ainakin vähän kylmä. Mikä sulla on?" Okei, päätin kertoa. "No mun veli on tuolla. En vaan taho et se tietää tästä", sopersin.

Sanni otti viettelevän katseen ja sanoi: "Etkö voi keskittyy vaan muhun?" "No, joo, mut-" Lauseeni jäi kesken.

"Mut mitä?"

Tuijotin vain, kuinka Ossi suuteli Mileyta. Olin kade. Olisin halunnut tehdä saman Sannille. Onneksi en nyt ole pihkassa Mileyyn, en voisi muuten pitää näppejäni erossa hänestä, nimittäin hän on syötävän kaunis.

Näin myös, kuinka Miley katsoi Ossia. Ja Ossi katsoi häneen yhtä palvovasti.

"Kiitti vaan! Luulin et oot kiinnnostunu musta ja ehkä tahtoisit enemmän kuin kaveruutta niin kuin mä, mut sä katotkin sun veljen tyttöystävää! Mä lähen!" Sanni huusi raivopäänä.

"Älä nyt. En oo katellu Mileyta. Ja tahon en-" "Älä selitä! Kyl sen näkee!" Sanni huusi.

Hän käänsi selkänsä, ja lähti. Mitä olin taas tehnyt? Hitto! Aina Ossi on tiellä! Vaikka en mä voi sitä syyttää tästä. Se vaan toi oman tyttönsä treffeille puistoon. That´s it.

Katsoin sannin loittonevaa selkää. Tahdoin kotiin, mutten vielä. Olin tyrmistynyt, ja tahdoin tietää, mitä Ossi ja Miley tekevät, että tiedän mitä tehdä sitten kun saan Sannin sydämen.

Kiipesin istumaan liukumäkeen ja katselin kuinka Ossi suuteli tyttöä. Isoveli on kyllä kätevä. Siltä saa tirkityä kaikki niksit.

He tuijottelivat rakastuneina toisiaan. Tuli hieman syyllinen olo vakoilusta.

Puistossa oli toinenkin rakastavainen pari. Se hullu nainen iski jotain yhtä hullun näköitä miestä.

Akka ojensi keltaisen ruusupuskan miehelle. Kai minunkin pitäisi antaa Sannille kukkia...

Sitten mies tunki kukat pärstäänsä. Mikä lie lehmä. Tosi välkkyä...

Olin aika masentunut. Ajattelin lähteväni piakkoin kotiin.

Miley meni vessaan, ja Ossi jammasi onnellisena saavutuksistaan keskellä puistoa. Hyvä veli!

Katsahdin akkaan, ja se tyrkytti jo toista ruusupuskaa miehelle! Tuota en kyllä ajatellut tehdä..

Ja sitten mies tunki puskan naamaansa. Vakuutuin lehmä-teoriasta.

Olin nähnyt jo aivan liikaa kukkia, joten lähdin kotiin. Auto kyllä kaipaisi investointia...

                                            ~~~~~~~~Kertojana Ossi~~~~~~~~~

Istuin penkille Mileyn viereen tämän tultua vessasta. Hän oli laittautunut aivan käsittämättömän kauniiksi.

Tyttöystäväni katsahti minuun, ja minä katsoin takaisin kuin mikäkin pölvästi ainakin kuvasta päätellen.

Vetäisin hänet kainalooni. Hän oli lämmin.

Miley painautui häntä vasten. Sydämeni löi ylimääräisen kerran.

Hän painautui rintaani vasten tiukemmin. "Rakastatko sinä minua?" hän kysy yllättäen. "Tottakai. Olen hulluna sinuun", vastasin. Tämän enempää ei voi toista rakastaa.

Käänsin hänet ja suutelin hellästi hänen huuliaan. Tuntui, että olisimme olleet kauan yhdessä ja olisimme aviopari, jotka viettävät iltaa puistossa.

Aviopari-tunne hävisi äkkiä. En voinut päästää hänestä irti. Huuleni liikkuivat kiihkeästi hänen huuliaan vasten. (Gooble rakastaa tätä kuvaa! Se on niin ihana.<3)

En vain voinut lopettaa...

En pystynyt siihen.

No, kyllä me sekin pusu vaivoin saatiin päätettyä. "Oletko varma? Rakkaudestasi?" hän varmisti. "Täysin."

Ja suutelin häntä taas. Eeva-Maria ei ollut hänen rinnallaan mitään.

Menimme maahan istumaan ja katselimme tähtiä. Miley oli tähdistä kirkkain.

Asetin käteni hänen käden päälle. Miley hätkähti hieman kosketuksestani, mutta hymyili sitten.

Kaikki oli täydellistä. (Gooblen mielestä taas aivan ihana kuva<3)

Tähdet tuikkivat, mutta nautimmen eniten toistemme seurasta. Se oli elämäni paras päivä.

---------     ---------

Tätä osaa oli ihana kirjoittaa.<3 Toivottavasti pidätte siitä myös. Myönnän siinä oli "ihanaa" ja romantiikkaa liikaa, mutta silti.:) Tämä osa oli myös hieman pidempi kuin edelliset. Kaipailisin kommentteja taas. :)

 Lähteekö veljeksillä rakkaus kuplimaan? Entä mitä kuuluu Amylle ja Enesmaalle? Se selviää seuraavassa osassa, mutta sitä ennen tulee ensimmäinen perijä-äänestys!

10. osa

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9,....10!!! Joo, on ollut taas hieman pitkä tauko, mutta kun en vaan ehdi.  No, nyt sain tämän ulos, nauttikaa!:)

-----------    -----------

Limettipiirakka oli melkein valmis. Vieraat saisivat varmasti herkutella oikein kunnolla. Amy oli silti hieman haikealla mielellä, sillä tänään hänen täytyisi jättää suht sileä iho, ja olla yksin talon vanhus. Se tuntui kaikista oudolta ajatukselta, Amy kun aina oli ollut kovin nuorekas.

Amy ripotteli mausteet kämmenelleen ja heitti kokkimaisella tyylillä ne piirakkaan. Hän aikoi nauttia viimeisistä sileistä hetkistään ja pitää hauskaa juhlissa. Olihan hän niin hienon elämän saanut, kaksi poikaa ja rakastavan miehen. Kaikki oli surimmaksi osaksi mennyt todella hyvin.

"Voilá!" Piirakka oli valmis.:)

                                                        ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Minkä puvun laitan juhliin? En osaa päättää! Pitäiskö siinä olla joku röyhelöhelma?"Amy kysyi pojaltaan .

"No ei! Hmm... Hei laita se sininen. Se on kaunis sun päällä."

"Eikö se ole vähän liian lyhyt? Sehän tulee vain puoleen reiteen.. Eikä se ole yhtään äidillinen!"

"Tartteeks olla? Miks kysyit multa, jos mun ehdotus ei kelpaa?"

"Ja miehet tykkää. Varsinki iskä."   "Hmph..."

                                                  ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Mahtoikohan Ossin mekkovalinta olla sittenkään hyvä.. No, kai se tietää, on se jo aika iso mies."

"Näkyykö puuterirajoja? Eei taida..."

"Ähh, tuolla on." Kop, kop, kop!  "Voi ei, vieraat tulevat jo. Hetki, tulen avaamaan!"

                                                 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vieraita alkoi saapua. Amy oli päättänyt pitää pihajuhlat ja somistanut takapihan kauniiksi. Juhliin tuli paljon Amyn vanhoja ystäviä, joita hän ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Myös eräs nainen, jonka hän oli tavannut ruokaostoksilla kaupassa. Joku nainen oli juossut juttelemaan hänelle, oli niin iloinen ja tutunoloinen. Myöhemmin selvisi, että nainen oli Amyn vanha yliopistoaikainen ystävä, Piper, joka asuu nuoren tyttärensä kanssa tällä hetkellä myös Bridgeportissa.

"Ihana talo sinulla. Voi siitä on jo niin kauan, kun olimme yliopistossa." Piper huokaisi. 

"Niin on. Kiva kun pääsit tulemaan." Amy vastasi tyytyväisenä ystävänsä tulosta.

"Onko tyttäresi keskustan lukiossa?"  "Kyllä. Hän käy viimeistä luokkaa. On A-luokalla."  "Hän on sitten poikani kanssa samalla luokalla. Harmi, kun ei tullut mukaasi. Olisi ollut kiva tavata."

Limettipiirakka oli hetkessä syöty. Vieraat olivat selvästi tyytyväisiä, ja tanssivat täysillä piirakan jälkeen. Myös Amyn vanha työtoveri oli päässyt juhliin mukaan.

"Anteeksi kamalasti! Olen myöhässä, koska autoni ei osannut tulla ulos taskuparkista." Odine huusi portaikosta.

"Mitäs naisrintamallesi kuuluu?" Amy kysyi  "Hiljaista on. Olenhan mä käynyt tossa viittä kimmaa tanssittamassa.."  "O-okei."

"Onko niillä ollut röyhelöhelma mekossa?"  "Öööh...?"

Amyn katse harhautui juttukaveristaan hieman, ja hän näki, kuinka Ossi flirttaili sujuvasti jollekin tytölle, jota ei edes oltu kutsuttu juhliin. Amyn oli vaikea enää keskittyä keskusteluun, sillä kun oli vielä niin kiintoisa aihekin.

Barry jatkoi keskusteluaan huomaamatta ollenkaan Amyn poissaolevaa olemusta. Samassa Ossi kaappasi tytön hellään halaukseen, ja ihanan lempeä lämpövirtaus huokui Amyyn. Hän ei voinut kuin toljottaa leveä hymy naamallaan poikaansa.

Ossi ja Miley eivät huomaneet Amyn toljotusta alkuunkaan. He näkivät vain toisensa..<3

"Olet ihan... Siis en... Äh, olet aivan ihana!" *tyttömästä hihtystä*  "Kiitos."

"Olet myös aika söpö... Mennäänkö hetkeksi sisälle, täällä on aika viileää?" Miley vinkkasi.

Amy oli onnensa kukkuloilla poikansa puolesta. Kaikki oli valmiiksi jo aivan ihanasti, ja sitten selviää, että Ossillakin on joku tärkeä henkilö elämässään. Löytäisipä Eerokin jonkun..

Amy päätti laittaa jalalla koreasti, ja ryhtyi kuluttaman tanssilattiaa:

                                                  ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ossi nappasi tytön kädestä kiinni, ja sai vaivoin sanottua: "Ömh, oon jo kauan ollut ihastunut suhun, siitä asti, kun tulit luokallemme. Ja luulen, et nyt tunne on syventynyt huimaa vauhtia. Miley... Mä taidan ra-rakastaa sua."  "Voi Ossi! Olet ihana!" Ossi hivuttautui varovasti lähemmäs, ja suuteli Mileytä! "Mäki rakastan sua."

"No, me sitten varmaan vähän niinku, öh, seurustellaan?"  *ihana Ossin rakastama nyökkäys*

                                              ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Amyn oli aika puhaltaa kynttilät ja vanheta. Toivon perheelleni kaikkea hyvää, ja toivon saavani vielä joskus lapsenlapsia.

Savu leijaili kauniina koukeroina ylös ilmaan. Kaikki taputtivat ja toivottivat onnea. Tunnelma oli katossa!

Amy oli itse myös aivan innoissaan. Häntä juhlittiin!

Torvet raikuivat ja vieraat lauloivat Amylle.:)

Sitten oli aika vanheta. Kimalteet ympäröivät Kuutamoiden suvun aloittajan, ja...

...hänestä tuli vanhus! Onnea!

Ja kaunis vanhus tulikin, muodonmuutosta kyllä kaivataan hieman.

Tällainen pirtsakka mummo hänestä tuli. Hiuksia hän ei halunnut värjätä, tässä iässä vanhuuden kuuluu kuulemma jo näkyä.:)

Tässä vielä koko Amy-mummo. Aika suloinen.:3

Vieraat olivat lähteneet, ja Ossilla oli vielä läksytkin tekemättä. Niistä ei vain tahtonut tulla mitään, sillä Ossin pään oli vallannut eräs henkilö..:)

----------     ---------

Tässä kymmenes osa. Mitäs piditte? Arvaatte varmaan kuka Miley on.:) Aika kaunis tyttö. Kommentteja kaipailen taas! Toivottavasti ei ollut tylsä osa.

Lähteekö vanhuus hyvin käyntiin? Entä kestääkö tämä rakkaus Ossilla? Löytääkö Eero jonkun? Lue seuraava osa, niin tiedät!