Oh my! Jo 15. osa ulkona!;0 Julkaisu taas venyi ikävästi, mutta sähköt ovat olleet poissa ja sen jälkeen vielä aina välillä lähteneet, joten jos olisin avannut simssin, todennäköisesti kaikki olisi kadonnut. Ja en ole varmaan muistanut kertoa, mutta jokainen Kuutamo + Annika ovat useammankin tähden julkkiksia.:) Älkää kysykö otsikosta, en keksinyt mitään...:D Mutta nyt osa on julkaistu, eikun lukemaan!---->
---------- ----------
INKKARIT KANOOTTIIN, KIITOS!
Olin kutsunut Annikan erääseen pihakahvilaan kahville. Istuskelimme vielä pöydässä, vaikka tarjoilija olikin jo vienyt tyhjät kuppimme pois. "Ärsyttää, kun ei saa olla ollenkaan ihmisten katseilta rauhassa", valitin hieman ahdistuneesti. "Sellaista se julkkiksen elämä on", Annika vastasi huvittuneena. Hän katseli silmiini, ja varpaitani alkoi kihelmöidä.
"Iik! Toihan on Ossi! Voi ei! Nyt täytyy saada kuva ja nimmari. HEI OSSI-PUPPELIINI! Oi oi, mitä mä nyt teen? Jos se vaiks tulee jutteleen... Huih, onpas täällä kuuma!
Titityy!!" Joku mummeli tuli sähläämään pöydän viereen. Ahdistukseni kasvoi vain, kaikki tähän mennessä olivat tajunneet vain kävellä ohi ja kyylätä, mutta ei sitä nyt ihan torveloksi tarvitsisi alkaa... "Joo, tota...", katsoin Annikaa hädissäni.
Annika meinasi revetä tilanteessa aivan täysin ja katseli sivuilleen. Katselin häntä nenänvarsi rutussa ja yritin esittää välinpitämätöntä mummelia kohtaan.
"Voidaanko vaihtaa paikkaa?" kysyin Annikalta noustessani pöydästä, kun hän vihdoin käänsi katseensa minuun. "Joo, suosittuna on rankka olla. Voi sua." Taas sain nähdä Annikalta tutun virneen kohdistuneena minuun, mutta sain ainakin vältettyä nimmareittein jakelun...
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
"Sulla on tosi kaunis mekko", kehuin, kun seisoimme drinksubaarin aulassa.
"Voi kiitos kulta!" Annika huudahti ja hyppäsi kaulaani. Hätkähdin 'kulta'-sanan kohdalla. Annika ei ollut koskaan aiemmin sanonut niin. Olin aivan Annikan parfyymin tuoksusta selaisin...
"Ommnamm... Tää onkin hyvää!" sanoin puhallellessani kuplia suustani. "HEI BAARIMIKKO! ONKO TÄSSÄ JOTAIN VAHVAAKIN?" Annika huusi baaritiskin takana olevalle miehelle, joka ei tosin näyttänyt ihan siltä, että sillä olisi kaikki inkkarit kanootissaan. "Ähh, ei sieltä mitään selvää vastausta saa, vedetään turpaan sitten vaan!" Annika sanoi, ja me molemmat revettiin nauruun. Baarimikko-raasu ei vain tajunnut kenelle meidän nauru oli suunnattu...
"Arvaa mitä? Mä nään näis kuplissa mulle rakkaan asian. Arvaatko mikä se on?" Annika kysyi juuri kun olin vetänyt keuhkoni täyteen.
"Öö.. en, mut mä näen mulle tosi rakkaan jutun näissä kuplissa", sanoin ja osoitin juuri puhaltamiani kuplia. "Niissä on sun kuva." "Ossi, näissä mun kuplissa on tietysti sun kuva, hassu." Annika tapitti silmiini ja hymyili. "Mä rakastan sua", sanoimme yhteen ääneen ja puhkesimme nauruun.
Pulahdimme myös baarin porealtaaseen. "Mulla on hassun malliset varpaat. Ne on ihan samanlaiset kun mun äidillä." *ihmeellistä hihitystä* "Mitä sä naurat?" kysyin muka närkästyneenä ja katsahdin Annikaan. "Ei, ihmetyin vaan kun yhtäkkiä alat miettimään tollasta asiaa. Mäki oon periny mun äidin varpaat." "No nii! Ei se nyt nii ihmeellinen asia ollu."
"Tuu tänne kainaloon." Annika painoi päänsä olkapäälleni ja minä hänen päänsä päälle. Suukotin hänen päälakeansa ja hän tiukensi otettaan vyötäröstäni.
Ja siinä sitten vaihdoimme ensisuudelmamme...<3
Vaihdoimme vaatteet ja jäimme nurkan taakse pussailemaan yksityisyyden vuoksi, vaikka huoneessa ei ollutkaan kuin se vähä-älyinen baarimikko. Tuskin se edes tunsi käsitettä 'suudelma' tai 'pusu'. No, en nyt tiedä voisiko sitä meidän juttua kutsua pusuksi...
Kävelimme ulos baarista ja olin jo tien vieressä kun katsahdin taakseni mihin Annika oli jäänyt.
"Kukas sä mahdat olla?" Annika kysyi tummalta hemmolta.
"Öh, siis, puhuksä mulle?! Oioi, luulin ettet vaivautuisi avaamaan suutas mulle!! Iik! Siis mä oon William ja mä oon sun SUURI fani. Siis Suurin! Niin siis, voi ei. Voisiksä niinku... ninku mulle antaa...?" "Niinku mitä? Tahoksä niinku nimmarii ja ooksä pyytämäs mua raiskattavaks? Yleensä siihen ei pyydetä lupaa..." "Siis voi ei! Tottakai mä nimmarii vaan haluun! Tai no, molemmat käy kyllä..." Näin kuinka tämä herra William virnisti Annikalle hieman nolostuneena. Sillä miehellä kyllä puuttui kaikki inkkarit kanootista...
"Siis, iik! voi voi kiitos kulta!" "Anteeks mikä?! Haluutko tän nimmarin vai et? Nonii, tossa. Vinkkivinkki, oon varattu, joten en oo sun kulta." Minua alkoi hymyilyttää, kun kuulin Annikan sanovan olevansa varattu..:D
"Tossa sulle nimmari, ja varo ettet pure sormees, sulla on jotenkin vaarallisen näköset hampaat..." Sitten Annika käveli luokseni ja jätti Williamin hyppimään nimmarilappu kädessään ovelle. "Se puhui kuin mikäkin pieni teinityttö..." Ja taas me naurettiin toisten kustannuksella. Kylläpä me ollaan julmia.>:D
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Istuskelimme lähekkäin olohuoneen sohvalla ja tunsin kuinka Annikan käsi siveli reittäni. Itse silittelin hänen käsivarttaan sormenpäilläni.
Suikkasin pienen suukon hänen huulilleen ja vedin häntä enemmän itseäni vasten.
Niin, eihän siitä sitten niin pieni suukko tullutkaan. Sille kun ei oikein voi mitään. Meidän tilanteessa.
Hapuilin aina uudelleen ja uudelleen hänen huuliaan, eikä Annika pistänyt sitä pahakseen.
Irroittauduin kuitenkin hänestä. "Haluutko sä varmasti tätä?" kysyin, mutta en saanut vastausta (enkä edes olisi kuullut...), sillä huuleni olivat taas varatut.
(Gooble on rakastunut tähän kuvaan...<3)
"Moikka nyt sitten, kyyhkyläiset!" kuulin hämärästi Eeron äänen eteisestä, mutta en osannut noteerata asiaa.
"Pitäiskö sun mennä sanomaan heipat sun veljelles ennen kun se lähtee?" Olin ihan ulalla, ja Annikakin huomasi sen. "Etkö muista et Sanni ja Eero muuttaa tänään?" "Aijuu!" huudahdin.
"Mut ei kai sillä niin väliä ole", sanoin Annikalle, ja huusin sitten ne heipat eteiseen. Sitten yhteinen hetki Annikan kanssa sai jatkua.
Kuulin kuinka Eero ja Sanni poistuivat vanhasta kodistaan.
Kun ovi läimähti kiinni, katsoin ikkunasta Annikan kanssa vielä kun he menivät autoon ja kaarsivat pois pihasta.
Tässä vielä kuva Eeron ja Sannin yhteisestä kodista.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Istuskelimme talomme pihalla ja bongailimme tähtikuvioita. "Noi muodostaa ihan varmasti sydämen!" huudahdin hiljaisuuden keskellä. "Missä muka?" ihmettelin Annikan ääntä, hän oli ollut koko ajan huolestuneen oloinen.
"Tuolla. Onks sulla kaikki ihan hyvin?" "No, ei ihan..."
"No, mikä sulla on?" tuijotin Annikaa silmiin vaativasti.
"Tota.. mä oon raskaana. Oon tosi pahoillani! Mä tiedän ettet sä tykkää siitä ja sen mitä sä oot kokenu!" Olin aivan hämilläni. Annikalta alkoi valua kyyneliä poskelle.
"Mä oon oikeesti pahoillani mut en tahdo tehä aborttia!"
"Vouu, rauhotu, toihan on hienoo! Vaiks Eevi kuolikin ja Miley mukana, niin en mä silti oo luopunu mun lapsihaaveista. Kulta toi on mahtavaa!"
*niisk* "Oikeesti?"
"Tottakai! Voi sua."
"Hei! Kukas siellä pömpöttää?"
Kaappasin Annikan suureen suuteloon.
"Ihanaa ettet jättäny mua. Mä rakastan sua." "No en tietenkään jätä sua."
"Miks mä jättäisin sut, kun aion kosia sua nyt?" "Mitä?!"
"Joojoo. Mun ei ollut tarkoitus tehdä tätä kun kerran elämässäni, mut mun on pakko saada kosia sua. Joten, miten olis, Annika Isosommi tuletko vaimokseni?"
Avasin rasian.
"Voi ei! Ossi! Tottakai tulen!"
"Se on ihana!"
Sain pujottaa toisen kerran sormuksen rakkaani sormeen. Mutta nyt vasta tiesin mitä rakkaus on.
----------- ----------
Se oli sitten siinä. Toivottavasti piditte!:) Osa oli ehkä hieman liian siirappinen, mutta ei se niin nuukaa ole...;) Nyt kaipaan kommentteja, lempikuvaa, kirjoitusvirheitä... Kaikkea mitä mieleenne tulee. Tein muuten etusivun myös, ja "henkilöt"-kohtaa on päivitetty.;)
Hauskaa ja onnellista uutta vuotta 2012!
Laitan loppuun vielä muutaman extrakuvan:
Eero sai todistuksensa ja oli luokkansa priimus.:)
Sanni on aika nätti...:)
Sanni, toi voi sattua...:D
Ossi kuntoilee:
Tiputanssi :D
Tiedöttekös kuka tämä on? Laittakaa arvauksia kommentteihin!;)
Tässä talon julkisivu. Olen ihan omin pikku kätösin väsännyt koko kyhäelmän, ja pakko myöntää, olen siihen yllättävän tyytyväinen.:)
Takapihalle tulee varmaankin joitakin lasten leikkikaluja, kun sen aika tulee. Mielestäni takapiha on aika nätti.:)
Mennäänpäs katsomaan sisälle.
Tässä eteinen.
Edellisestä kuvasta käännettiin nokkaa oikealle, nähdään ruokailuhuone ja yleisesti alakertaa.
Vielä toisesta suunnasta. Valkoinen ovi vie vessaan.
Ja keittiö. Keittiö on siis heti ruokailuhuoneen vieressä, puoliseinän takana. Pidän keittiöstä itse kovasti.:)
Ja nyt veski. Vessa/kylppäri on talon ainoa, joten nyt saattaa tulla ruuhkaa, mistä vanhassa talossa ei ollut harmainta haisua...
Siinä vielä vessaa.
Autotallikin pitää esitellä.:)Salmiakkikuvioinen auto ei ole vieläkään kadonnut minnekkään.
Sitten yläkertaan!
Rappusten päästä näkyy Kuutamoiden vanha koti, eivät he siis paljoa maisemia muuttaneet.:)
Yläaulaa vielä toisesta suunnasta.
Sieltä löytyy myös pieni tanssinurkkaus.:)
Vastapäätä tanssipaikkaa on ovet makuuhuoneisiin. Mennään oikeanpuoleisesta ovesta sisään.
Tässä Amyn ja Enesmaan makuuhuone.
Ja vasemmanpuoleinen ovi vie Ossin ja Annikan huoneeseen.
Toisesta suunnasta vielä.
Olkkari on lempparini. Lämpimän ruskea.:)
Ja taas toisesta suunnasta.
Olkkarissa on myös takka.
Ja yläkerran pohjapiirros. 
