lauantai 28. tammikuuta 2012

16. osa

Taas tuli pitkä tauko...:( Olen pahoillani, mutta muistakaa että teen tätä omaksi huvikseni aina kun vain ehdin ja siltä tuntuu.:) En tahdo ottaa tästä paineita...
Mutta siis, se edellisen osan viimeinen kuva. Kukaan ei tainnut arvata sitä?;0 Ei se niin vaikea pitänyt olla!:D Siis hän oli tämä Ossin eka suhde, Eeva-Maria Huhtamäki. Muistaako joku? :D Se jonka Eero "varasti"...:D
Joo, mutta osaan ja Annika kertoo ainakin aluksi.:) ---->

---------     ---------

MINÄ JA HÄN. JA TIETYSTI PÖMPPÖMAHA.

Astuimme ovesta sisään ja Eero lähti esittelemään taloa. Minua itseäni vähän harmitti, ettei Sanni ollut kotona, olisi ollut kiva nähdä häntä. Ja tietenkin hänen suurta vatsankumpuaan, vauvan pitäisi syntyä kuulemma aika pian.
"Mä en ymmärrä mikä himo Saanilla on vihreään väriin. Se halusi väkisin olkkarista vihreen, ja sitten kun samaan huoneeseen päätettiin laittaa ruokapöytä, niin mun piti laittaa ruokapöydän tuoleihin uudet pääliset. Ja kun Sanni valitsee kankaan, niin se ostaa mahdollisimman vaikeasti käsiteltävän kankaan mun kiusaksi", Eero sanoi Ossille esitellessään meille olkkaria. Ossi nauraa käkätti veljelleen ihan kiusallaan ja tökkäsi tätä nyrkillä olkaan.

"Tähän on kiva, ja sopii molemmille sukupuolille", Ossi sanoi Eerolle kävellessään lastenhuoneeseen. "Tunnistatko tuon?" Eero kysyi osoittaessaan kehtoa. Ossi pudisti päätään ja katsoin  kummastuneena Eeroon nojaillessani oven pieleen. "Se on mun vanha. Verhoilin sen myös uusiksi ja näytin sille hieman pensseliä. Löysin sen meidän vanhan talon ullakolta", Eero valaisi meitä.


"Voi kun tämä aika on mennyt nopeasti! Kohta teillä alkaakin jo vaipanvaihtorumba, kun vauva syntyy. Musta tulee mummi! Niin, koska se laskettu aika olikaan?" Amy siunaili Eerolle istuessaan vastapäätä poikaansa. (ähh, sori toi katto...)

Eero nosti käden leualleen. "Se taisi olla kahden viikon päästä..." Hän venytti lausetta miettiessään. "Mutta kyllä teijän pikkuhiljaa jo pitääkin tulla isovanhemmiks jos te haluutte ne penskat nähdä!" Eero nauroi äidillen.

Enesmaa meni rikkomaan äitipoika-keskustelun yhtymällä siihen. Me istuskelimme Ossin kanssa sohvalla takan lämmittäessä mukavasti takaa. Katseeni harhaili seinillä, mielestäni talon seinät olivat mukavan vanhan oloiset, vaikka talo olikin uusi.

Saivat pojat sitten illan aikana hieman myös veljesten keskeistä aikaa, ja olin ihan kuulevinani puhetta meistä naisista...

"No, onks omassa talossa lähtenyt elämä rullamaan?"
"Joo, ehkä paremminkin kun vanhempien hoivassa!" Eero nauroi veljensä kysymykselle.

"Nähdään taas! Sano Sannille terkkuja!" huikkasin vielä Eerolle ovensuusta.

                                                    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihan kuin olisin odottanut siinä sohvalla häntä ainakin puoli vuotta. Tuntui että hän oli koko ajan töissä kun itse olen sieltä pois kasvavan vatsankumpuni vuoksi. Tai no, eihän minulla tällä hetkellä edes ollut työtä. Olin ottanut lopputilin raskauden selvittyä, työ ei vain ollut minun mieleeni.

"Mitäs sulle ja masulle kuuluu?" hän hymyili minulle.
"Meillä on ollut kauhee ikävä!" huudahdin ja hymyilin takaisin.

Hän käveli luokseni ja kumartui. Itse kurottelin kohti hänen huuliaan ja haroin toisella kädellä hänen kättään. En ikinä kuitenkaan löytänyt sitä kättä, sillä kun hän painoi omat pehmeät huulensä huulilleni, aivotoimintani lamaantui täysin. Ei ollut muuta kuin minä ja hän. Ja tietysti pömppömaha.


"Ihanaa kun et ole töissä", mumuisin hiljaa nirvanastani.
"Kuule, olisin paljon mielummin täällä kuin kuuntelemassa pomoni papatusta", Ossi naurahti omalle lausahdukselleen. Takasta tuli ihanasti lämpöä, vaikken minä sitä tainnutkaan tuntea. Ossi sai aina ihoni ihanasti kananlihalle.

Istuimme siinä sylikkäin pitkään ihan hiljaa. Tunsin kuinka Ossi hieroi poskeaan hiuksiini ja puhalteli lämmintä ilmaa korvaani. Silitin hänen jalkaansa, vaikkei hän sitä varmaan farkkujensa läpi tuntenutkaan. Yhtäkkiä hän kuiskasi korvaani rakastavansa minua, ja suuni kääntyi väkisin onnelliseen hymyyn.

Hän kiepsautti minut ympäri sylissään ja veti lähemmäs.


Hän silitteli kylkeäni sormenpäillään, minä vain tuijotin hänen vihreitä silmiään rakastuneesti ja kiedoin käteni hänen niskansa taakse.



























"Olisipa lapsella noi sun kauniit silmät", sanoin samalla kun katselin huimasti kasvanutta mahaani.
"Kauniit? No, en nyt ota tohon kantaa, mutta se nähdään sitten kun se syntyy", Ossi naurahti ja painoi otsansa otsaani vasten.

Samassa hän tiukensi otettaan vyötäröltäni ja painoi huulensa omilleni.


                                                       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Meidän oli Sannin kanssa tarkoitus yhdessä suunnitella minun ja Ossin häitä, joten hän oli tullut meille hyvine ideoineen.
"Kiva nähdä pitkästä aikaa! Sun maha on kasvanut kauheesti..." 
"Niin sunkin!" Sanni naurahti takaisin.

Lysähdin makuuhuoneemme peilin eteen, ja katselin epätoivoisesti hiuksiani.
"Mitä näistä muka saa?" 
"Kuule, sulla on niin hienot hiukset, et niistä saa loihdittua vaikka mitä!" Sanni huudahti vierestäni.
Käänsin katseeni kummastellen Sanniin. "No, onneksi se ei ole mun työmaa..." mumisin hänelle. Sanni vain nauroi.
"Sori, jatketaanko kohta, mulla on vähän outo olo. Mä kipaisen äkkiä vessassa", Sanni sanoi, ja minä jäin kummastuneena istumaan tuolille.


























Nousin tuolilta kun samassa kuulin Sannin huudon: "Annikaaaa!!! Tänne! NYT!!!"


























Ryntäsin ovesta ulos ja näin kuinka Sanni piteli kaksin käsin mahastaan kiinni. Siinä kohtaa oli kyllä hieman avuton olo. "Vietko mut sairaalaan?" Tuskin kuulin sitä.

Vistit olin onnellinen siinä kun kävelimme autoon. Mahtava tilaisuus nähdä vähän miten sairaalassa toimitaan, ennen kuin oma pienokaiseni syntyy.

Sitten kyllä jo jännitti kun piti mennä sisään sairaalaan. Epäröiden kuitenkin menin Sannin perässä sisään.

Monen tunnin kuluttua Sanni käveli oma pieni poika sylissään sairaalasta ulos, minä tosin hieman jäljessä, koska olin jäänyt tohkeissani selittämään eräälle vanhalle rouvalle kuinka hienoa on päästä mukaan synnytykseen. Olin kyllä onnellinen Sannin puolesta, että lapsen isäkin oli ehtinyt synnytykseen.

Isä sai poikansa syliin, kun juuri synnyttänyt äiti tahtoi ajaa autoa...
"No, mikä lapsen nimeksi tulee? Vai onko se salaisuus vielä?" kysyin kiinnostuneena lapsen vanhemmilta.
"No, kai me sun parhaalle ystävälle voidaan kertoa?" Eero sanoi katsoen kysyvän näköisenä vaimoaan.
"Joo, hänestä tulee Leevi."
"Ihana nimi!" huudahdin.

                                                         ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kertojana Ossi

Polttarit. Voi herranjumala minkälaisiin kuteisiin veli oli pukenut mut. Kohta vieraat tulisivat...
Olimme päättäneet pitää polttarini ennen lapsen syntymää, vaikka häät pidettäisiinkin vasta sen jälkeen. Tällainen reuhominen ei kuitenkaan sopisi perheen isälle. Naurahdin omille ajatuksilleni hermostuneesti, en ollut missään luonnollisessa tai rempseässä fiiliksessä juhlakaluna.

Samassa sisään tanssahteli joku punaisilla kengillään.

Isä. Hän oli kanssa päättänyt laittaa 'hieman' erikoisemmat vaatteet päälleen.
"Eiks oo hienot kuteet?" isä kysyi ovelta. Katselin vain kummastuneena ja syynäsin vaatteita katseellani, joka sai isän puhkeamaan nauruun.

Kyllä niitä vieraita alkoi tupsahtelemaan taloon.

Ja monet tanssivat pöydillä. Kun en mikään baarikärpänen ollut, en tiennyt tällaisesta mitään. En edes silloin teininä, vaikka osoitinkin mieltä menemällä sinne...  Ajattelin sen olevan ihan tavallista enkä viitsinyt sitten siitä huomauttaan...

Eerokin uskalsi tulla. Tanssittiin siinä jonkun aikaa, ja ihmettelin Eeron virnistelyjä...
"Mitä sä virnistelet siinä?"

Ei Eero edes ehtinyt vastata kun kummastelin jo meidän pihalle ajanutta pinkkiä limusiinia.
"Mitä helvettiä sä oot järjestäny mun pään menoks?"
"Ei tanssijat oo mitää helvettejä!"


























Olihan se nätti. Ja tanssi hyvin. Kyl sen voi päästää pois nimityksestä 'helvetti'. Mut mun kihlattu oli kyllä kauniimpi.


























Mutta kun juttelin Apollon kanssa, katselin kyllä salaa mieluummin tanssijaa kuin vanhuksen naamaa. Tanssijakin taisi saada hieman shampanjaa päälleen...

Pullo ja minä. Vaarallinen yhdistelmä.


Sillä silloin joku saa olla märillä vaatteilla loppuillan.Tällä kertaa se oli rakas isäni.

Ja sen jälkeen hra William oli vuorossa.


Eerokin päätti kiusata vanhaa isä-ukkoamme. Siinä kohtaa isä oli kyllä hukannut jo paitansa...

Mutta tämän isä päätti kostaa.
"Iskä, säästä mun vaatteet.." 
"Turha luulo, poikaseni", isä sanoi hullunkurinen virne naamallan.

 "Täältä pesee!"

Ensimmäinen oli ehtinyt jo sammua, kun tajusin pyytää isääni pitämään puheen.

"Hei, kaikki! Paitsi nyt toi, joka jo sammus... Niin! Tänään on juhlittu mun esikoiseni polttareita, ja vaikka juhlat ovatkin hieman etuajassa, on nämä periaatteessa juhlat viimeiselle poikamiesillalle.

Susta on poika kasvanut hieno mies, ja tulee varmasti hyvä isä, kuten minusta. Hehheh. Nyt kuitenkin revitellään vielä tämä ilta vapautesi kunniaksi, jotkut tosin ovat tainneet revitellä ihan tarpeeksi jo.. Kiva kun pääsitte tulemaan, vietetään hauska loppuilta. Onnea myös tulevalle avioliitolle!"

Isä loi kaikkiin katseita ja pysäytti sen minuun. "Yksi juttu vielä."

 "Mitä?"

"Voi elämä teijän kanssanne! Mä arvasin!"


 "Hauskoja polttareita vaan!"

Isäkin meni illan aikana pöydälle. En kyllä tiedä vetikö hänen tanssinsa vertoja Williamin tanssille...


























Pikkuhiljaa kaikki alkoivat olla aika pökerryksissä, aina joku sammui lattialle.


























Lopulta oli minun vuoroni.

                                                       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kertojana Annika

Kuuntelin kun Ossi soitti minulle flyygeliään. Tunsin kuinka vauvamahani pömpötti jalkojani vasten. Ossi teki loppupimputukset vielä ja kysyi: "Mennäänkö tohon parvekkeelle?"

Ei me siinä sitten paljoa puhuttu.

Hän vaati suudelmiltani koko ajan enemmän, arvatkaas vaan pistinkö sitä pahakseni. No en.

"Haluisiks sä tanssia?" hän meni kysymään suudelmien välissä. "Kohta.." ja painoin huuleni takaisin hänen huulilleen, sinne minne ne kuuluukin.

"Nyt kai voidaan mennä."

"Voi perkele, tietenki jonkun pitää just nyt soittaa!" Ossi kiroili ja löi luurit soittajalle. Minä vaan käkätin noidan nauruani vieressä.

Samassa hän katsahti minuun, tai ei, jalkoihini.
"Kusiks sä housuun?"
"Mitä?!" katsahdin jalkoväliini.
"En, se on lapsivesi!" huusin jo tuskastuneena.

"Aiaiaiaiai!!! Nyt se tulee!" paruin siinä silmät märkinä.

"Ääääääääää!!!!"
"Voi elämä! Onko ihan pakko nyt synnyttää?" Ossi vaan täpisi vieressäni.
"No sori!"

"Tuu jo! Mä tarviin kuskin sairaalaan!"




Nyt oli minun vuoroni tallustella sairaalaan oman vauvani vuoksi.


























Rakas mieheni perässä.

---------      ---------

Siinä. Jätän teidät jännitykseen vauvan sukupuolen ja nimen kanssa.>:D
Nyt kysyisin muutaman kysymyksen, jos viitsisitte vastailla niihin kommenteissa. Pakko ei tietenkään ole!:D Kommenteista tulee niin hyvä mieli ja taas niitä oli tullut niin paljon viime osaan!  
SUURI KIITOS SIITÄ!<3 

1. Millaisia mielikuvia teille on tullut tarinan henkilöistä?
2. Kuka on lempparihahmosi?
3. Mikä osa on ollut mielestäsi mukavan pituinen? Vai onko sellaista ollenkaan?
4. Kumpi luulet vauvan olevan? Tyttö vai poika?
5. Mikä on lempikuvasi?

Kiitos jos viitsit kommentoida!

Millainen vauva Kuutamoiden perheeseen liittyy? Miten pari selviytyy vauvan kanssa? Tuleeko lapsesta kenties hyvä ystävä serkkunsa kanssa? Hmm.. Katsotaan, kaikkiin en osaa itsekään vastata, mutta ne selviävät seuraavassa/seuraavissa osissa!:)

Muutama extrakuva vielä: