9. osa

Joo.. Osan julkaiseminen on hieman venynyt, sillä ei ole ollut todellakaan aikaa. Tästä osasta tuli sentään pidempi kuin edellinen. Kiitos valtavasti kommenteistanne, ne tuovat iloa päivään hurjasti!<3 Ja jauhan tätä aina. Jätättehän kommentteja taas tähänkin osaan. Myös piilolukijat! Kiitos etukäteen!:) Ja osaan:

---------     --------

"ONKO PÄÄSTÄSI PALANUT VIIMEINENKIN SULAKE?"

Urheilubaarissa oli hiljaista. Kello näytti kolmea, ja baarimikko teki päivänsä viimeistä tuntia työtä. Hänellä oli kuitenkin yksi asiakas... "Drinksunne, nuori herra." "Khiitosh."

"Mmm.. Theekssh mhulle jo valmiiksh uudhen drinkhsun?" "Alatte olla niin juovuksissa, etten voi." "Vhoi Vhitthu! No mä thäsht shit lähen.. Khiitosh, ja ooth muuthen toshi vethävä tänäänh, mhutt vhoishit kashvathaa hikhset!"

Jep, Ossi se on. Joka ilta Ossi oli vain kadonnut kotoa, ja lähtenyt milloin mihinkin baariin. Hän oli pahasti tolaltaan.. Kaikki alkoi eron jälkeen.

Hän oli tullut tunnetuksi melkein jokaisessa Bridgeportin baarissa. Nyt hän nousi ylös, ja kuuli kuulutuksen: "Ossi Kuutamo. Pyydämme teitä tulemaan ulos Punasolun drinksubaarista, ja nousemaan ystävällisesti poliisiautoomme, jotta voimme viedä teidät kotiinne".

Ossi lähti taapertamaan kohti hissiä, painoi P-nappulaa, ja laskeutui alas. Hissin ovi avautui, ja Ossi astui askeleen kohti käytävää. Jalka tuntui huteralta, aivan käyttökelvottomalta. Sitä se olikin. Ossi läsähti naamalleen hissin oven väliin ja sammui siihen paikkaan liian juonnin vuoksi. Poliisi kuulutti uudelleen Ossia ulos, mutta kun häntä ei ilmaantunut, he tulivat etsimään häntä. Ossi raahattiin poliisiautoon istumaan kovin ottein.

                                                  ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kotona Enesmaa oli vastassa Ossia: "Kuules poika. Tällainen peli ei enää vetele. Joka saamarin ilta poliisi kiikuttaa sinut kotiin aivan juovuksissa. Et ole täysi-ikäinen, ja olemme äitisi kanssa vastuussa sinusta. Sinun on vain hyväksyttävä, ettei eevamaria ole enää kiinnostunut sinusta. Ei edes Eerosta. Saisit hävetä!"   "Mut-"   "Ei mitään muttia! Ja pese tuo moska naamastasi, ja näytä ihmiseltä!" Enesmaa tallusti portaat ylös, ja Ossi jäi mitään tajuamatta paikalleen seisomaan.

                                                        ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamulla Enesmaa teki aamiasta kaikille valmiiksi, vaikka heräsikin pari tuntia aikasemmin kuin muut.

Syötyään Enesmaa lähti kimppakyydin mukaan. Hän miettti koko matkan rakkaan pojansa tilannetta. Jossain vaiheessa alkoholista olisi tosissaan vaikea päästä eroon. Ja koulukaan ei mennyt enää ollenkaan niin mallikkaasti kuin ennen. Miten niin kultainen ja hyväsydäminen poika voisi vinksahtaa noin pahasti. Ja äkkiä!

                                               ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pojat olivat lähteneet kouluun, ja Amy oli pulahtanut takapihan uima-altaaseen. Myös hän mietti  Ossia. Hän aikoi puhua Ossille, kun tulee kotiin. Amy ui portaille, ja nousiylös, kuivasi itsensä, ja meni sissään.

"Siis oonhan mä vieläkin seksikäs, vaikka oonkin kohta 50?"

"Joo.. Onneks kukaan ei nähnyt."

"Vessanpönttöö, vessanpönttöö, ikivanhaa, aina rikki!"Amy kuurasi WC-pönttöä ja lauleli samalla.:D Outo ukkeli..

Hän meni Ossin huoneeseen..

..ja pudotti herran lattialle jättämät vaatteet pyykkikoriin.

Sitten hän noukki ne sieltä heti ylös, ja tunki pesukoneeseen.

"Kilot on saatava pois ennen syntymäpäiviäni! Kai minun on pakko tutustua siihen Enesmaan ihmevekottimeen.. Mitä jos saan siitä säteilyä! Tai, tai, tai vaikka sähköiskun tai rampaudun!" hän puheli itsekseen laittaessaan pyykkeja kuivausrumpuun. Köhöm..Tuskin Amy..

Amy päätti kuitenkin olla rohkea ja kokeilla laitetta.Eihän se nyt niin hankalaa ole..

"Mitähän tuosta tapahtuu?" Amy, lä kohi mitä vain nappuloita, matto voi-

-lähteä altasi!

                                                 ~~~~~~~~~~~~~~~~

Eero tuli koulubussin mukana kotiin, mutta Ossi ei. Amy arvasi heti, mitä on kyse. "Eero, voisitko yrittäää puhua veljellesi järkeä? Hän on aivan tolaltaan, ja ihan kuin hänen päänsä päällä olisi suuri musta sadepilvi. Olen huolissani hänestä, ja uskon, että saat aikaan rakentavan keskustelun, olet selvästi aikuistunut." "Joo, voin mä koittaa."

Eero jäi tekemään läksyjään, ja Amy meni Enesmaan seuraksi olohuoneeseen. "Mitä ihmettä teemme Ossin kanssa? Kun kotiarestikin tuntuu väärältä.."

Enesmaa vetäisi Amyn kainaloonsa, ja sanoi: "Kyllä kaikki järjestyy, usko pois."

                                             ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ossi oli jälleen odottamassa hissiä baariin todella myöhään illalla. Iso joukkio ihmisiä olivat jostain syystä kerääntyneet hissin eteen.

Ossi meni lähemmäs. Hänen selkäpiitään karmaisi, kun hän näki miehen nousevan ilmaan.

Miehen ympärille ilmestyi jonkinlaisia valopalloja, ja mies nousi yhä korkeammalle.

Samassa mies muuttui läpikuultavaksi, haamuksi.

Lattialle tuli musta alue, josta nousi huppupäinen luuranko, jolla oli viikate. Ossi oli lukenut viikatemiehestä, mutta li tottakai pitänyt sitä fantasiana. Siinä kohtaa Ossi oli nähnyt tarpeeksi, ja juoksi ulos.

Ulkona kuitenkin odotti poliisi, joka käski Ossin nousta kyytiin.

"Ossi! Nyt saa loppua tämä vetely! Olen tuhottoman monta kertaa yrittänyt puhua sinulle järkeä, eikä mene perille! Ymmärrätkö, että meilläkin on tunteet? Olemme huolissasi sinusta joka helkutin sekunti, kun olet olmilla teilläsi! Onko päästäsi palanut viimeinenkin sulake? Sinun on ymmärrettävä, että sydänsuruja tulee, mutta niistä on päästävä yli. Olen huolissai sinusta, ja-" Amyn saarna loppui väkisin valuviin kyyneliin. " -ja rakstan sinua suunnattoman paljon!"

"O-len pahoillani, äiti. Lupaan, etten enää tee näin! En ikinä! Olen ollut aivan sekaisin, ja minulla on ollut huono olla. Rakastan teitä! Antakaa anteeksi! Älkää hylätkö minua..!" Ossi rutisti äitinsä hysteeriseen halaukseen, ja itki vuolaasti. "Ei tietenkään hylätä. Ei ikinä." Amy sanoi maailman rakstavimmalla ääellään ja rauhoitteli poikaansa.

*Niisk* "Menen tekemään muutaman jutun yläkertaan." Ossi totesi, ja lähti kohti portaita.

"Ei kai enää missään hiuksissa ole pinkkiä? Ei taida olla."

"Äähh.. Onko nämä mutsin meikit vedenkestäviä???"

Kuteetkin menivät vaihtoon.:) Paljon parempi..

Samassa Eero ravasi yläkertaan Ossin luokse. "Ossi! Ai.. Sä ootkin jo vaihtanu vaattees ja pessy moskan pois pärstältäs.."

"Joo, kato pinkki ei oikeen oo mun väri. Sä voisit kokeilla."  "Ossii!!!" Amy huusi alakerrasta.

"No ei kai nyt oikeesti?" Eero varmisti vielä.


"Joo joo! Se korostais hyvin sun tummemman sävyistä sharmias."

"No ei ikinä!"

*Naurua*
                                                   ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Veljekset poseeraavat tässä sovinnon tehtyään. Söpöä.:) Toivottavasti rauha säilyy.:)

----------      ---------

Tässä tämä. Tuli varmaan aika kökkö.. Anteeksi, että julkaisu venyi näin pitkään. Kommentteja kaipailen taas kovasti. Lähetäthän niitä?<3 Onko kirjoitustyyli hyvää? Olenko kehittynyt? Missä voin parantaa? Onko osat tylsiä, pitkäveteisiä? Kerrothan minulle kaiken, mitä Kuutamoista tulee mieleesi! Kiitos!

Seuraavassa osassa sitten nähdään se Amyn vanheneminen, kun ei nyt sitten vielä tähän päässytkään. Säilyykö rauha veljesten välillä? Tuleeko kenties jo pian valmistujaisjuhlia? Luean seuraava osa, se onkin jo kymmenes!

Tässä vielä hauska kuva Ossista.:D

8. osa

Tässä teille kahdeksas osa. Se on todella lyhyt, mutta ehkä toiminnallisempi kuin muut. Toivon silti kommentteja, kiitos edellisistä! Niitä oli tullut kivasti.:) Toivottavasti tykkäätte! Ja pidän tekstin kuvan alla vielä ainakin toistaiseksi.:)

-----------       -----------

PETOS

Oli jälleen tavallinen arkipäivä. Enesmaa lähti töihin, lapset kouluun.

Amyllä oli vapaapäivä. Hän luki jotain ikivanhaa kirjaa, joka ei jaksanut kiinnostaa tippaakaan. Jokatoisen lauseen silmät hyppäsivät yli, ja ian Amy ei ollut kirjan kärryillä ollenkaan. Kirja lensi nurkkaan.

Yksin kotona ei ollut mitenkään loisteliasta olla. Amy päätti tylsyyden keskellä alkaa valmistaa illallista valmiiksi. "Hieman pippuria... Noin! Tuosta vielä paprikamaustetta.. Hiukan vielä.. Noin!"Amy mietiskeli ääneen.

Illalla koko poppoo söi yhdessä herkullista carbonaraa. "Äippä, mä lähen keskustaa viel hetkeks", Eero sanoi, ja nousi pöydästä. "Onko läksyt tehty?" "On, on." Eero valehteli äidilleen. Sitten hän lähti.

Eero mennä huristeli autolla pitkin kyliä, ja pysähtyi kapakan pihaan.

Hän istahti ulkopöydän viereen odottamaan seuralaistaan. "Kai nä läksyt on pakko tehä. Muuten koulust valitetaa ja mutsi antaa arestii." Eero ajatteli ja alkoi tehdä läksyjä kapakan pihassa.

                                                             ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamulla, kun koko Kuutamoiden perhe söi aamiaista, puhelin pirahti soimaan.

"Mä vastaan!" Eero huusi, mutta Ossi oli nopeampi. Ääni oli tuttu, mutta selvästi muutettu jotenkin. "Ihan kuin... no en tiiä.." Ossi ajatteli. Langan toisesta päästä pyydettiin Eeroa puhelimeen, joka olikin jo käsi ojossa Ossin takana.

Eero otti puhelimen käteensä, nosti sen korvalle. Ossi lähti ylös pakkaamaan reppuaan valmiiksi. "Joo, okei, nähään", Eero laski puhelimen ja painoi puhelun poikki.

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Koulusta tultuaan Ossi ravasi portaat ylös tekemään läksyjä. Eero kuitenkin jäi pihaan...

Taksi kaarsi pihaan, ja Eevamaria tuli ulos sen kyydistä. Hän heilautti kättään Eerolle, ja hymyili leveästi.

Kröhm.. Tuliaisiksi." Eevamaria sanoi, ja ojensi ruusukimpun Eerolle.

"Lähdetäänkö?" Eevamaria kysyi flirttailevasti. "Nääh, mennään sisään. Ossi tekee kuitenki läksyjänsä ja soittaa kitaraa", Eero kutsui tytön peremmälle taloon. Eve vain kikatti tyttömäisesti.

Eero istui sohvalle kutsuen Even viereensä. Hetken mietinnän jälkeen hän vetäisi tytön kainaloonsa. "Onko tää nyt ihan soveliasta? Jos Ossi näkee.."  "Ähh.. Ei se mitään nää. Rämpyttää sitä kitaraansa ylhäällä" Eero vastasi, ja puristi Eevamarian tiukemmin itseään vasten.

Yhtäkkiä Eero painoi Eevamarian huulille omansa, ja suuteli tätä intoimoisesti. Eve vastasi suudelmaan halukkaasti. Kumpikaan ei kuullut askelia portaikosta..

Ossi tuli alas katsomaan televisiota. Hän käveli rakastavaisten ohitse.. "Kappas, Eerokin on löytänyt itselleen jonkun."

Rakastavaiset nousivat suutelossaan seisomaan. Silloin Ossin päässä alkoi jyskyttää. "Eevamaria!" Ossi vasta tajusi.

Eevamaria hätkähti huomatessaan Ossin. "Öh.. Ossi se ei ollut sitä miltä näytti! Ei oll.." "Vai EI ollut?! Mitä sitten?!" Ossi karjui Even korvaan. "Häivy! En taho nähdä sua enää ikinä!" Ossin poskelle valui kyynel. Häntä oli petetty. Hänen veljensä oli pettänyt häntä. Petti koko ajan.

Even lähdettyä itku kurkussa, Ossi kääntyi veljensä puoleen."Mitä helvettiä?!" Ossi huusi. "Mikä ihme suhun on menny?"

Tuli hiljaista..

"No ei Eve sua pettäis jos se sust tykkäis!" Eero huusi takaisin, kun keksi mitä huutaisi. Hän tiesi olevansa väärässä, ja tiesi kuinka paljon se Ossia satutti. Eero katui. Paljon.

Itkien Ossi juoksi portaat ylös omaan huoneeseensa. Eero oli oikeassa. Ei Eevamaria hänestä pitänyt. Ei koskaan ollutkaan pitänyt.

Enesmaa oli juuri tullut töistä, kun kaikki oli tapahtunut. Hän tahtoi puhua Eerolle: "Eero. Mitä ihmettä sä oikeen teit? Menit ja veit toiselta tyttöystävän. Parhaan kaverin. Rakkaan. Ja vielä veljeltäs. Huomenna puhut Ossin kanssa, ja pyydät anteeksi. Vaikkei se mitään auta. Nyt annat hänen olla kuitenkin rauhassa. Törkeetä!"

"Mut iskä..." "Älä jaksa. Oot saanut aikaan tarpeeksi tältä erään."

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ossi oli parvekkeella. Ja itki. Vuolaasti.

Hän katsoi yön pittämää kaupunkia, ja sen valoja. Hän mietti. Kurjempaa oloa hän ei ollut tuntenut koskaan. Miten Eero saattoi?  "Miksi aina minä.. Surkimus.. siinä se."

-----------         -----------

Niin juuri, siinä se. oli tosi lyhyt osa, mutta toivottavasti kelpaa. Kommentoithan?:)

Seuraavassa osassa nähdään, miten Ossi toipuu erosta. Vanheneeko Amy? Tai Ossi? Kenties. Luethan seuraavankin osasen?c: