8. osa

Tässä teille kahdeksas osa. Se on todella lyhyt, mutta ehkä toiminnallisempi kuin muut. Toivon silti kommentteja, kiitos edellisistä! Niitä oli tullut kivasti.:) Toivottavasti tykkäätte! Ja pidän tekstin kuvan alla vielä ainakin toistaiseksi.:)

-----------       -----------

PETOS

Oli jälleen tavallinen arkipäivä. Enesmaa lähti töihin, lapset kouluun.

Amyllä oli vapaapäivä. Hän luki jotain ikivanhaa kirjaa, joka ei jaksanut kiinnostaa tippaakaan. Jokatoisen lauseen silmät hyppäsivät yli, ja ian Amy ei ollut kirjan kärryillä ollenkaan. Kirja lensi nurkkaan.

Yksin kotona ei ollut mitenkään loisteliasta olla. Amy päätti tylsyyden keskellä alkaa valmistaa illallista valmiiksi. "Hieman pippuria... Noin! Tuosta vielä paprikamaustetta.. Hiukan vielä.. Noin!"Amy mietiskeli ääneen.

Illalla koko poppoo söi yhdessä herkullista carbonaraa. "Äippä, mä lähen keskustaa viel hetkeks", Eero sanoi, ja nousi pöydästä. "Onko läksyt tehty?" "On, on." Eero valehteli äidilleen. Sitten hän lähti.

Eero mennä huristeli autolla pitkin kyliä, ja pysähtyi kapakan pihaan.

Hän istahti ulkopöydän viereen odottamaan seuralaistaan. "Kai nä läksyt on pakko tehä. Muuten koulust valitetaa ja mutsi antaa arestii." Eero ajatteli ja alkoi tehdä läksyjä kapakan pihassa.

                                                             ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamulla, kun koko Kuutamoiden perhe söi aamiaista, puhelin pirahti soimaan.

"Mä vastaan!" Eero huusi, mutta Ossi oli nopeampi. Ääni oli tuttu, mutta selvästi muutettu jotenkin. "Ihan kuin... no en tiiä.." Ossi ajatteli. Langan toisesta päästä pyydettiin Eeroa puhelimeen, joka olikin jo käsi ojossa Ossin takana.

Eero otti puhelimen käteensä, nosti sen korvalle. Ossi lähti ylös pakkaamaan reppuaan valmiiksi. "Joo, okei, nähään", Eero laski puhelimen ja painoi puhelun poikki.

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Koulusta tultuaan Ossi ravasi portaat ylös tekemään läksyjä. Eero kuitenkin jäi pihaan...

Taksi kaarsi pihaan, ja Eevamaria tuli ulos sen kyydistä. Hän heilautti kättään Eerolle, ja hymyili leveästi.

Kröhm.. Tuliaisiksi." Eevamaria sanoi, ja ojensi ruusukimpun Eerolle.

"Lähdetäänkö?" Eevamaria kysyi flirttailevasti. "Nääh, mennään sisään. Ossi tekee kuitenki läksyjänsä ja soittaa kitaraa", Eero kutsui tytön peremmälle taloon. Eve vain kikatti tyttömäisesti.

Eero istui sohvalle kutsuen Even viereensä. Hetken mietinnän jälkeen hän vetäisi tytön kainaloonsa. "Onko tää nyt ihan soveliasta? Jos Ossi näkee.."  "Ähh.. Ei se mitään nää. Rämpyttää sitä kitaraansa ylhäällä" Eero vastasi, ja puristi Eevamarian tiukemmin itseään vasten.

Yhtäkkiä Eero painoi Eevamarian huulille omansa, ja suuteli tätä intoimoisesti. Eve vastasi suudelmaan halukkaasti. Kumpikaan ei kuullut askelia portaikosta..

Ossi tuli alas katsomaan televisiota. Hän käveli rakastavaisten ohitse.. "Kappas, Eerokin on löytänyt itselleen jonkun."

Rakastavaiset nousivat suutelossaan seisomaan. Silloin Ossin päässä alkoi jyskyttää. "Eevamaria!" Ossi vasta tajusi.

Eevamaria hätkähti huomatessaan Ossin. "Öh.. Ossi se ei ollut sitä miltä näytti! Ei oll.." "Vai EI ollut?! Mitä sitten?!" Ossi karjui Even korvaan. "Häivy! En taho nähdä sua enää ikinä!" Ossin poskelle valui kyynel. Häntä oli petetty. Hänen veljensä oli pettänyt häntä. Petti koko ajan.

Even lähdettyä itku kurkussa, Ossi kääntyi veljensä puoleen."Mitä helvettiä?!" Ossi huusi. "Mikä ihme suhun on menny?"

Tuli hiljaista..

"No ei Eve sua pettäis jos se sust tykkäis!" Eero huusi takaisin, kun keksi mitä huutaisi. Hän tiesi olevansa väärässä, ja tiesi kuinka paljon se Ossia satutti. Eero katui. Paljon.

Itkien Ossi juoksi portaat ylös omaan huoneeseensa. Eero oli oikeassa. Ei Eevamaria hänestä pitänyt. Ei koskaan ollutkaan pitänyt.

Enesmaa oli juuri tullut töistä, kun kaikki oli tapahtunut. Hän tahtoi puhua Eerolle: "Eero. Mitä ihmettä sä oikeen teit? Menit ja veit toiselta tyttöystävän. Parhaan kaverin. Rakkaan. Ja vielä veljeltäs. Huomenna puhut Ossin kanssa, ja pyydät anteeksi. Vaikkei se mitään auta. Nyt annat hänen olla kuitenkin rauhassa. Törkeetä!"

"Mut iskä..." "Älä jaksa. Oot saanut aikaan tarpeeksi tältä erään."

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ossi oli parvekkeella. Ja itki. Vuolaasti.

Hän katsoi yön pittämää kaupunkia, ja sen valoja. Hän mietti. Kurjempaa oloa hän ei ollut tuntenut koskaan. Miten Eero saattoi?  "Miksi aina minä.. Surkimus.. siinä se."

-----------         -----------

Niin juuri, siinä se. oli tosi lyhyt osa, mutta toivottavasti kelpaa. Kommentoithan?:)

Seuraavassa osassa nähdään, miten Ossi toipuu erosta. Vanheneeko Amy? Tai Ossi? Kenties. Luethan seuraavankin osasen?c: