11. osa

Yhdestoista osa! Vihdoin ehidn kirjoittaa Kuutamoita, kun poden flunssaa kotona... Tässä siis teille osa, jonka laadusta en sano mitään. Toivottavasti tykkäätte! Ja ekaa kertaa annan jonkun heistä olla kertojana, ja tänään kertojana toimii aluksi Eero.:) Olkaat hyvät!

----------      ----------

 TEINIRAKKAUTTA

Seisoin jonkun puskan takana ja ihastelin hänen kauniita ja siroja jalkojaan. Miten joku maanpäällä oleva olento voi saada sydämeni takomaan ylimääräistä?

Siirryin hieman. Hän käveli kohti liukumäkeä. Olipa hän kaunis.

Hetkeen en nähnyt häntä, kun hän kiipesi ylös liukumäkeen. Odotin kärsimättömästi, että näkisin hänet taas. Uskomatonta. En näe jotain tyttöä puskan takaa sillä aikaa, kun hän kiipeää ylös liukumäkeen, ja sitäkin aikaa on hankala pysyä housuissaan.

Siten taas näin hänet. Mikä kroppa...

Mitkä kasvot...

Ja silmät. Rakastan niitä.

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin kävelemään liukumäkeä kohti. Sanni huomasi minut heti. Hän oli kuin maailman kaunein taideteos, ja istui vaatimattoman liukumäen päällä.

Hän seurasi katseellaan minua, ja hymyilin hänelle. Tervehdin häntä ja hän tervehti takaisin. Yllättävää.

"Mitäs sä täällä?" Sanni kysyi ja yritti vilkuilla minua liukumäen taakse. "En mitää ihmeellistä. Entäs ite? Odotatko jotakuta?" vastasin, ja pelkäsin samalla vastausta. Mitä jos hänellä olikin joku?
"En, kunhan kulutan aikaa. Haluisitko pitää mulle seuraa?" Sanni kysyi, ja minun teki mieli hypätä tämän kaulaan kiinni, mutta hillitsin itseni. Tyttöhän olisi lähtenyt nastalautaa tiehensä, joten vastasin vain ihan yksinkertaisesti, että voin.

Samassa joku hullu akka tuli virnuilemaan liukumäen eteen. Menisi hoitoon.

Sitten Sanni laski alas.

"Sä oot tosi nätti", pistin heti tuulemaan. Onnekseni Sanni ei ottanut nokkiinsa. "Kiitos", kuului pieni vastaus.

Hänen naamalleen kohosi pieni hymy. "No, mitä sulle kuuluu?", hän kysyi. Hitsi, odotin enemmän. "Ihan hyvää. Sulle?" "Kiitti, hyvää." Kuului pieni kikatus, kun katseeni keskittyi hänen vaatteihin. Ihmellinen tyyppi, kun pukeutuu kun mikäkin rokkari ja käyttäytyy kuin enkeli. Soittaahan hän kitaraa. Rockenkeli. Olisipa hän rockenkelini.

"Säkin oot aika komee. Pistit silmään heti, kun tulin ekaa kertaa kouluun." Sanni sanoi hiljaa sopertaen. Tunsin punan nousevan kasvoilleni. "Öh, kiitti", tunsin itseni ääliöksi. Mitä kuuluu vastata, kun tyttö kehuu komeaksi?!

"Siis, eiku oikeesti. Tykkään susta!" Sanni sanoi nopeasti, ihan kuin olisin äsken torjunut hänet. "Joo, niin mäki susta. Oon aina tykänny." Argh, en voi inhota itseäni tämän enempää!

Päätin avata suuni vielä, ja sitten juttu alkoi luistaa ihan hyvin.

Kyselin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kysyin mm. missä hän asui ennen kuin muutti Bridgeportiin. Kuulemma jossain Twinbookissa. Se onkin oikea syyläricity.

Juttelimme säästä, toisistamme, ja vanhoista suhteistamme. Kaikesta mitä mieleen juolahti. MEidän oli todella helppo jutella toisillemme.

Välillä, kun ajatukseni harhailivat pahasti esimerkiksi hänen ihanissa huulissaan ja kuinka ihanaa niitä olisi suudella, tokaisin jotain sellaista, johon piti sanoa jokin hyvä korjaus. Se vain oli hankalaa, kun ei muistanut mitä oli äsken tokaissut...

Mutta yleensä keksisin kyllä jotain. Sanni selvästi piti minusta.:)

Uskalsin jopa heittää hieman flirttiä. Onnekseni hän yhtin siihen.

"Olisi kiva nähdä toistekin", Sanni sanoi. "Etkai sinä vielä lähde?" kysyin kummissani ja pettyneenä. "No, kai minä hetken vielä voin olla." *huokaus* :) Tuon katseen muistan aina.

Myös hän flirttaili ihanan käheällä äänellään. "Taidan ajatella sua koko illan", hän hihitti. "Samat sanat. Siis sinua." Lisää kikatusta.

"Mitäs meinaat, mentäisiin huomenna koulun jälkeen vaikka kahville?" "Höpsö, huomenna on lauantai. En minä ainakaan aikonut mennä kouluun!" ja taas kikatusta. "Niin, siis maanantaina tarkoitin." Voidaan mennäkin."

Hän sulki silmänsä ja nuroi kippurassa. Yhdyin nauruun. Meillä oli ollut tosi hauska ilta. Mutta en tahtonut sen loppuvan.

Katsoin hänen silmiinsä aivan rakastuneena, kunnes katseeni harhautui kauemmas.


Puiston toisessa päässä Ossi oli Mileyn kanssa, enkä todellakaan tahtonut veljeni näkevän juttujani. Se höpöttäisi kaiken mutsille ja faijalle, eikä juttu kestäisi sitä vielä. Yritin näyttää ihan keneltä tahansa puistossakävijältä, mutta vaikeusaste oli suuri. Liian suuri.

Sanni jatkoi juttuaan täydellä teholla ja jutteli taas ummet ja lammet.

Alitajunnassa kuulin, kun hän naurahti, ja kysyi, kuulinko minä, mitä hän sanoi. Olin vain niin keskittynyt tarkkailemaan Ossia, etten vastannut.

"Voidaanko mennä tonne puun taakse juttelee?" "Miks ihmees?" Sanni ihmetteli ja naurahti. "No... ku tääl on niin kuuma." yritin sanoa jotain. En vain siinä syssyssä tajunnut, että oli jo ilta,  ja ilmakin oli jo aika viileä.

"Siis, mulla on ainakin vähän kylmä. Mikä sulla on?" Okei, päätin kertoa. "No mun veli on tuolla. En vaan taho et se tietää tästä", sopersin.

Sanni otti viettelevän katseen ja sanoi: "Etkö voi keskittyy vaan muhun?" "No, joo, mut-" Lauseeni jäi kesken.

"Mut mitä?"

Tuijotin vain, kuinka Ossi suuteli Mileyta. Olin kade. Olisin halunnut tehdä saman Sannille. Onneksi en nyt ole pihkassa Mileyyn, en voisi muuten pitää näppejäni erossa hänestä, nimittäin hän on syötävän kaunis.

Näin myös, kuinka Miley katsoi Ossia. Ja Ossi katsoi häneen yhtä palvovasti.

"Kiitti vaan! Luulin et oot kiinnnostunu musta ja ehkä tahtoisit enemmän kuin kaveruutta niin kuin mä, mut sä katotkin sun veljen tyttöystävää! Mä lähen!" Sanni huusi raivopäänä.

"Älä nyt. En oo katellu Mileyta. Ja tahon en-" "Älä selitä! Kyl sen näkee!" Sanni huusi.

Hän käänsi selkänsä, ja lähti. Mitä olin taas tehnyt? Hitto! Aina Ossi on tiellä! Vaikka en mä voi sitä syyttää tästä. Se vaan toi oman tyttönsä treffeille puistoon. That´s it.

Katsoin sannin loittonevaa selkää. Tahdoin kotiin, mutten vielä. Olin tyrmistynyt, ja tahdoin tietää, mitä Ossi ja Miley tekevät, että tiedän mitä tehdä sitten kun saan Sannin sydämen.

Kiipesin istumaan liukumäkeen ja katselin kuinka Ossi suuteli tyttöä. Isoveli on kyllä kätevä. Siltä saa tirkityä kaikki niksit.

He tuijottelivat rakastuneina toisiaan. Tuli hieman syyllinen olo vakoilusta.

Puistossa oli toinenkin rakastavainen pari. Se hullu nainen iski jotain yhtä hullun näköitä miestä.

Akka ojensi keltaisen ruusupuskan miehelle. Kai minunkin pitäisi antaa Sannille kukkia...

Sitten mies tunki kukat pärstäänsä. Mikä lie lehmä. Tosi välkkyä...

Olin aika masentunut. Ajattelin lähteväni piakkoin kotiin.

Miley meni vessaan, ja Ossi jammasi onnellisena saavutuksistaan keskellä puistoa. Hyvä veli!

Katsahdin akkaan, ja se tyrkytti jo toista ruusupuskaa miehelle! Tuota en kyllä ajatellut tehdä..

Ja sitten mies tunki puskan naamaansa. Vakuutuin lehmä-teoriasta.

Olin nähnyt jo aivan liikaa kukkia, joten lähdin kotiin. Auto kyllä kaipaisi investointia...

                                            ~~~~~~~~Kertojana Ossi~~~~~~~~~

Istuin penkille Mileyn viereen tämän tultua vessasta. Hän oli laittautunut aivan käsittämättömän kauniiksi.

Tyttöystäväni katsahti minuun, ja minä katsoin takaisin kuin mikäkin pölvästi ainakin kuvasta päätellen.

Vetäisin hänet kainalooni. Hän oli lämmin.

Miley painautui häntä vasten. Sydämeni löi ylimääräisen kerran.

Hän painautui rintaani vasten tiukemmin. "Rakastatko sinä minua?" hän kysy yllättäen. "Tottakai. Olen hulluna sinuun", vastasin. Tämän enempää ei voi toista rakastaa.

Käänsin hänet ja suutelin hellästi hänen huuliaan. Tuntui, että olisimme olleet kauan yhdessä ja olisimme aviopari, jotka viettävät iltaa puistossa.

Aviopari-tunne hävisi äkkiä. En voinut päästää hänestä irti. Huuleni liikkuivat kiihkeästi hänen huuliaan vasten. (Gooble rakastaa tätä kuvaa! Se on niin ihana.<3)

En vain voinut lopettaa...

En pystynyt siihen.

No, kyllä me sekin pusu vaivoin saatiin päätettyä. "Oletko varma? Rakkaudestasi?" hän varmisti. "Täysin."

Ja suutelin häntä taas. Eeva-Maria ei ollut hänen rinnallaan mitään.

Menimme maahan istumaan ja katselimme tähtiä. Miley oli tähdistä kirkkain.

Asetin käteni hänen käden päälle. Miley hätkähti hieman kosketuksestani, mutta hymyili sitten.

Kaikki oli täydellistä. (Gooblen mielestä taas aivan ihana kuva<3)

Tähdet tuikkivat, mutta nautimmen eniten toistemme seurasta. Se oli elämäni paras päivä.

---------     ---------

Tätä osaa oli ihana kirjoittaa.<3 Toivottavasti pidätte siitä myös. Myönnän siinä oli "ihanaa" ja romantiikkaa liikaa, mutta silti.:) Tämä osa oli myös hieman pidempi kuin edelliset. Kaipailisin kommentteja taas. :)

 Lähteekö veljeksillä rakkaus kuplimaan? Entä mitä kuuluu Amylle ja Enesmaalle? Se selviää seuraavassa osassa, mutta sitä ennen tulee ensimmäinen perijä-äänestys!