12. osa

Ensikisi SUURI KIITOS kaikille kommentoineille ja äänestäneille! Ne ovat antaneet taas tosi paljon intoa tehdä tätä.<3 Nyt olisikin uuden osasen aika, ja olisi enemmän kuin toivottavaa, että jaksaisitte kommentoida tähänkin.:)
Tässä osassa kertojana toimii uusi perijämme Ossi, äänestyksessä ylivoimaisesti Eeron jyränneenä. (raukka ei saanut yhtään ääntä...) :D No, mulla oli ainakin helppoa, ei tarvinnut vatvoa kahden välillä.:) Älkää hämmentykö, jos jossain hassussa kohtaa vaihtuu hieman simien vaatetus, kone sekosi yhdessä kohtaa kun olin pelannut melkein koko osan ja sitten peli sammui ja pomppasi samaan kohtaan, josta viimeksi aloitin. Jouduin siis pelaamaan osan melkein kaksi kertaa.>:(
Mutta nyt pulinat pois, ja teille rutkasti lukuiloa!

-----------     ----------

PERHOSET

Katselin ilman mukana sulavasti kieppuvia perhosia. Niillä näytti olevan huoletonta elää. No, eihän ne kauan edes elä, mutta kuitenkin. Oli outoa ajatella, että oma huoleton elämäni vanhempieni silmien alla loppuisi. Mutta oli se jollain tavalla kivaakin tulla täysi-ikäiseksi. Mutta että tänä iltana! Ei, se tuntui mahdottomalta. Tunsin kammottavan suuren jännityksen rinnassani. Olin innoissani! Perhoset unohtuivat äkkiä, kun unohduin ajattelemaan hänen kasvojaan, kenen kanssa sain viettää yhteiset syntymäpäivät, vaikka emme samana päivänä oikeasti olleetkaan syntyneet. Lähekkäin kuitenkin.

Havahduin mietteistäni, kun hörppäsin kurkkuuni pahaa kloorivettä. Köhin niin, että piha raikasi. Uin portaille ja nousin ylös altaasta. Juhliin olisi vielä rutkasti aikaa, mutta päätin mennä silti sisään valitsemaan vaatteita. Ei tässä täpinöissään muutakaan saanut aikaiseksi, isä ja äitikin olivat töissä, pikkuveli tyttöystävänsä luona. Niin, kyllä. Eero kertoi minulle kaiken illasta, joka ei mennyt ihan putkeen. On se sentään jo oppinut, ettei vie minulta mitään. Jotenkin se sai mukamas charmillaan ja komeudellaan Sannin pauloihinsa, mutta sai Eero sentään pari viikkoa yrittää. Sen on kyllä aina huomannut, että Sanni on tulonsa jälkeen ollut lätkässä pikkuveljeeni koko ajan.
Otin rantatuolista pyyhkeeni ja taapersin sisään.

                                               ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Katselin isäni ja äitini villiä askellusta. Liikkeistä päätellen äitini oli aika teräsmummo. Notkeutta ei ainakaan puuttunut.
Vieraita ei vielä ollut ilmaantunut. Äitini juhlien jälkeen emme viitsineet järjestää mitään suuria pirskeitä, tyttöystäväni äiti tulee katsomaan tyttärensä ja minun vanhentumista, sekä Sanni tulee Eeron kanssa juhliin.

Jökötin samaisella laatalla yhä, kun ulko-ovesta takapihallemme asteli Sanni. "Moikka!" hän tervehti iloisesti. Vastasin tottakai, ja hän kertoi veljeni menneen vaihtamaan vaatteitaan. Ihmettelin jo miksei Sanni mennyt veljeni mukaan, hehän ovat nykyään joka paikassa yhdessä!:D

Tanssitin Sannia (ihan siistissä mielessä, älkää kehitelkö mitään ajatuksia), kun Piper, Mileyn äiti, asteli takapihalle hymyillen. "Hei, Miley käy vessassa ja tulee sitten", Piper huikkasi minulle, ja meni juttelemaan äitini kanssa. "Ossi, voit sytyttää kynttiläsi jo. Puhallat varmaan vanhempana ensin?" äitini sanoi, eikä selvästikään odottanut vastausta.

Näin aidan raosta, kuinka samat perhoset lentelivät vieläkin vähän kauempana pihasta. Nyt alkoi jo olla huoleton aika minulla vähissä. Hymyilin vielä perhosille, ennen kuin käännyin katsomaan kakkuani.

Ja siinä se kakku nyt sitten seisoi. Avain aikuisuuteen. Näin sivusilmällä isän pyöräyttävän äitini kätensä ali, ennen kuin alkoivat hurrata esikoisensa aikuistumista. Perhoset olivat yhtäkkiä hypänneet vatsani pohjaan.

Kaikki minulle rakkaat ihmiset hurrasivat ja puhalsivat torviin takanani. Perhoset vatsassani villiintyivät täysin. Ehkä ne tanssivat siellä yhtä villisti, kuin äitini pihalla isän kanssa?:)

Valmistuin juuri vetämään henkeä kynttilöiden puhaltamista varten, kun Eero ja isä puhalsivat yhtä aikaa torviin. Siinä meni ne ilmat.

Kynttilät paloivat kirkkaasti, ja näin, kuinka steariini valui kynttilöiden vartta alas. Suupieleni kaartuivat väkisinkin ylös.:)

Kyyristyin kakun eteen, heitin toiveeni taivaan tuuliin (sinne lähti myös perhoset vatsastani) ja...


Puhalsin!

Oli siinä sen verran mahtava olo, että piti itsekin taputtaa. Olisin kohta täysi-ikäinen!

Ympärilleni alkoi ilmestyä valopilkkuja, ja perhoset palasivat kiireenvilkkaa vatsaani. Se on menoa nyt!

Katsoin varpaisiini ja olin täynnä valopilkkuja...

...ja siinä minä sitten seisoin. Täysi-ikäisenä! Olo oli aika mahtava.:)

Poseerasin vielä oikein kunnolla.

Sitten oli toisen päivänsankarin vuoro! Miley asteli oman kakkunsa eteen.

Puhalsin tyttöystävälleni torveen niin, että keuhkot varmaan lensivät pihalle. Miley katseli minuun huvittuneena.

Kaikki yhtyivät hurrauksiini. Pian hänkin olisi aikuinen!

Miley kumartui kakkunsa eteen hitaasti, ja kohotti etusormensa leualleen, kun hän mietti toivettaan.

Sitten hän puhalsi. Hyvästi teini-ikä!

Näin hänen silmistään, kuinka innoissaan hän oli. Ne sädehtivät, ja Mileykin taputti itselleen meidän muiden mukana.

Hän kiljui riemusta!

Kaikki olivat mukana tunnelmassa. Harmi, ettei kutsuttu enempää vieraita. Tunnelma oli katossa, vaikka paikalla olikin vain vanhemmat ja veljeni, sekä Sanni.:)

Valopilkut ilmestyivät, ja omaan vatsaani tuli taas perhosia. Mileyta jännitti todella paljon ilmeestä päätellen. :D

Pilkut lisääntyivät koko ajan, ja peittivät koko tytön lopulta.

Samassa vieressäni seisoi täysi-ikäinen nainen kauniinpana kuin koskaan. Olin todella onnekas surkimus saadessani hänet tyttöystäväkseni.

Hän ihmetteli itseään kauan, ja sanoi sitten: "Rintani ovat isommat kuin ennen!" Meinasin purskahtaa nauruun, mutta vastasin hillitysti niiden olevan täydelliset, ja kaaappasin hänet syliini.

Hänkin vielä poseerasi kädet lanteillaan, päästettyäni vasten tahtoani hänestä irti.

Nuoripari oli jo käynyt kakun kimppuun ja rupattelivat keskenään muita näkemättä.:)

Menimme kahdestaan Mileyn kanssa stailaamaan toisemme aikuisen näköisiksi pihalle hommaamamme stailauspeilin luokse. Stailasin Mileyn ensin.

"Jos tehdään niin, että..."

Sitten Miley stailasi seksikkäänä bikinit päällä minut.

"En edes kysy, että käykö, että laitat nämä vaatteet", Miley sanoi, ja perhoset palasivat.

"Siis noi sun kengät on kyl hirveet."     "Pitäisköhän tälle pehkolle tehdä jotain?"

Niin, tässä stailattu tyttöystäväni.

Ja tässä minä. Astelin sisälle, kun kaikki vieraat olivat lähteneet.

Luulin saavani olla rauhassa, mutta heitin sen ajatuksen roskikseen, kun Eero tuli ulkoa sisään ja käveli vakavana sisään.

Valmistauduin pahimpaan mahdolliseen uutiseen, mikä ilmeen perusteella oli tulossa. Eero avasi suunsa, ja sanoi: "Onneks olkoon veli!" Olin kuin puulla päähän lyöty. Sopersin jotain kiitoksen tapaista, ja kysyin, mistä moinen ilme. "No hei, mun isoveli on aikuinen, vapaa ja villi tekemään mitä lystää! Ja mä joudun lusimaan kotona ja käymään koulussa! Eiks sulla muka venähtäis naama alas päin?"  "No, eei...."  "No nii, sä ootki tollane mammanpoika."

Samaan syssyyn äitini tuli myös onnittelemaan. Onneksi keskeytti Eeron saarnan, niitä kun tahtoo tulla joka päivä.

Sanoin meneväni nukkumaan ja lähdin portaita kohti.

Törmäsin kuitenkin isääni, joka myös onnitteli. (niin, ja tässä hieman vaihtuu asut. Ossilla ei ole  enää kulmassa lävistystä, vaikka näissä kuvissa on)

"Ulkona olisi pieni syntymäpäivälahja vielä. Jaksatko tulla katsomaan?"

"Mulle? Ulkona? Joo, jaksan tulla..." olin aivan ihmeissäni.

"Siis mullekko?"  "No, näetkö ketään muutakaan synttärisankaria täällä?" isäni tokaisi ja lähti ovelle.

Lähdin perään. Mitä ihmettä tämä nyt oli? En ole saanut ikinä lahjoja.

Astuin ovesta, ja siinä se oli. Lahja minulleko?

Tuliterä moottoripyörä seisoi siinä pihakivetyksellä.

En oikein uskonut silmiäni..


Käännyin isääni päin. En saanut ulos muuta kuin ähinää. "Ole hyvä vain", isäni vastasi suoraan sitten ähinäni päälle.

Hyppäsinkin suoraan motskarin selkään ja huristelin kaupungilla yömyöhään.

                                                ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tunsin, kuinka rasia painoi takapuoleen ajaessani pitkin teitä. Perhosia oli nyt tuhottoman paljon enemmän vatsassani kuin kuukausi sitten synttäreilläni. Ranta häämötti jo.

Kävelin rantaan ja venutin hiuksiani miettien oikeita sanoja. Mitä ihmettä kuuluu sanoa?!

Miley käveli takaani luokseni, ja punastuin hieman, kun en ollut huomannut häntä.

Kappasin hänet äkkiä halaukseen, ettei hän huomaisi punastumista.

"Uuh, tuoksutpas sinä hyvälle", Miley sanoi, kun päästin hänestä irti.

"Ääh, se on uutta dödöä vaan, mut ootpas sä hienona", heitin kehua takaisin. "Joo, halusin kokeilla uutta mekkoani."

Vedin hänet syliini, ja painoin huuleni hänen omiaan vasten.

Tarjouduin hieromaan häntä, ja samalla mietin pääni puhki, miten esittäisin asiani. Hitto, kun ei ole tullut katsottua mitään romantiikkasarjoja!

Unohduin taas mietteisiini. Päätin luovuttaa asiani suhteen ja kerätä rohkeutta.

Samassa tajusin Mileyn ihmettelevän miettivää ilmettäni, ja moiskautin suuren suukon hänen huulilleen.

Voi V****! Perhosia tursuu joka välistä ulos! Päätin ottaa itseäni niskasta kinni, ja kuiskasin hiljaa Mileyn korvaan: "Mulla ois yks juttu..."

"Pikku hetki."

Miley levitti kätensä hämmästyksestä, kun polvistuin hänen eteensä.

Kaivoin takataskustani sormusrasian, joka tuntui aika  hiestä märältä. Kelasin viimeisen kerran sanoja päässäni ja hymy nousi väkisinkin kasvoilleni.

Miley selvästi tiesi aikeeni, ja onnekseni hän ainakin toistaiseksi hymyili myös.

Avasin sormusrasian Mileyn eteen, päästäni oli kadonnut kaikki sanat, jotka olin suunnitellut sanovani. "Miley. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, joka täyttää minut aina kun näen sinut. Sinun hymysi ja sädehtivät silmäsi. Silloin olen maailman onnekkain mies, enkä vain voisi enää elää ilman sitä tunnetta. Ilman sinua. Miley, rakastan sinua jokaista soluani myöden. Miley Parks, tuletko vaimokseni?"

Jäin hymyillen katsomaan toivottavasti tulevaa vaimoani. Unohdin ajankulun.

"Voi kulta! Kulta rakas Ossi! Tottakai tulen! Voi miten paljon rakastan sinua!"

"Nuo sanat halusinkin kuulla", sanoin, ja otin sormuksen rasiasta.

Sitten pujotin sen rakkaani vasempaan nimettömään.

Hän katseli sitä vettä vasten, joka tuplasi sormuksesta lähtevät säteet.

Sitten tuleva vaimoni kapsahti kaulaani.

Siveli hänen poskeaan. "Kiitos", kuiskasin hiljaa.

"Kiitos itsellesi. Luulin ettet tekisi sitä", hänen äänensä murtui lopussa ja poskia pitkin valui kyyneliä.

"Olen maailman onnekkain tyttö." <3

-----------        -----------

Awww...<3 Loppua oli ihana kirjoittaa! Rakastan tuota viimeistä kuvaa.<3 Siinä on tunnelmaa!:) Kihlauksen myötä Miley muutti Kuutamoiden luo, ja Ossin huone sai tottakai hieman uudistusta. Tässä siitä vielä muutama kuva:

Näkymä ovelta.

Näkymä sängyn päädystä. Kuvassa vessan ovi.

Ja tässä vielä ovi, josta tullaan huoneeseen.

Jep, tämä osa oli tässä. Mitäs piditte? Alla vielä muutama kysymys, jos ei keksi kommentoitavaa. Saa myös toki Kommentoida omasta päästä!:)

1. Kumpi on parempi, hän- vai minäkertoja? Miksi?
2. Mikä oli lempikuvasi/kohtauksesi? Miksi?
3. Etenenkö mielestäsi osissa liian nopeasti/hitaasti?
4. Olisiko teksti parempi kuvan yllä vai alla? Miksi?

Tiedän, erusteluja on hankala ja ärsyttävä kirjoittaa, mutta saan niistä eniten rakentavaa kommenttia irti. Kiitos jos kommentoit!:)

Lähteekö yhteinen arki rullaamaan hyvin? Entä miten pitää Sannin ja Eeron suhde? Tuleeko kenties jo Enesmaalle ja Amylle pian lapsenlapsia? Vai näkeekö Amy heitä ollenkaan? Lue seuraava osa, niin kenties tiedät!