lauantai 19. marraskuuta 2011

13. osa


Sainpas tämän ulos! Osa voi olla "lievästi" sekava ongelmieni takia, jotka kaikki varmaan jo tietävät. Sain nyt toivottavasti asian haltuun, mutta jos en niin.. Sitten varmaan Kuutamoiden käy köpelösti. Osa on hieman pidempi kuin edelliset, mutta nyt voi tulla hieman pidempää taukoa kaamean koepommituksen takia. Mutta toivottavasti tykkäätte, eikä ongelmia ilmaantuisi! Ekana kertojana toimii Ossi.

----------     ----------

"MITÄ TEKISINKÄÄN ILMAN SINUA?"

Istuimme kaikki autossa. Vatsaani kihelmöi kamalasti! Kohta olisimme jo perillä.

Taksi pysähtyi ja nousimme pois sen kyydistä. Voi vitsit, se oli valtava! (joo sori toi plumbob)

Siinä me sitten talsittiin uuteen kotiimme. En itsekään ollut tajunnut, että vanhempani tienasivat näin hyvin! Kyllä minä sentään lapsuuden kotini muistin. Sehän oli pieni pahainen möksä. Ja nyt seisoimme jonkun hervottoman kartanon edessä. Mieletöntä!

                                                       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Tähän väliin taloesittely, jotta tiedätte, missä mennään:

  Talon julkisivu.

Ja takaa päin.

Etuovesta kun mennään sisään, tulee vastaan hervoton simröykkiö. Joo, eli eteinen.:) Kun menemme vasemmalle ensimmäisestä oviaukosta...

...pääsemme ruokasaliin.


Vielä toisesta suunnasta. Nyt näkyvästä oviaukosta sisään! Edellisen kuvan oviaukko vie samaan paikkaan, nimitäin...

Amyn valtakuntaan keittiöön!

Ja toisesta suunnasta. Oikean puoleisesta ovesta tulimme ja nyt jatkamme yllättäen vasempaan!

 Päädymme takaisin eteiseen. Oikealla ulko-ovi. Mutta nyt tutustumme alakerran vessaan. Vasemmalle siis!

Vessa sai valkoisen hohteen. Tämä on alakerran ainoa vessa, mutta talossa on ihan jääärjettömän monta vessaa...  Nyt jatkamme vessan ovesta tultaessa vasemmalle. (katso edellistä kuvaa...)

Talon olohuone. Se varmaan näyttää tyhjältä ja tylsältä kuvissa, mutta en millään keksinyt mitään laitettavaa sinne.:)

Vielä toisesta suunnasta. Kuutamot tahtoivat kotiinsa oikean kotiteatterin. Siksi TV:n koko.:)

Tässä alakerran pohjapiirros selkeyttämään. Olen nääs niin hyvä selittämään.:) Noniin, nyt portaita ylööös!:D

Tulee vastaan tylsä näkymä.. Mennäänpä näkyvästä ovesta sisään!:)

Toinen vessa sinisävyissä.:)

Käytävä on siis tämän näköinen toisesta suunnasta. Oikealla näkyvän lähimmän oven oikealla puolella on vielä ovi, josta pääsee tulevien lasten huoneeseen, mutta sitä en esittele. Sisustan sen sitten, kun se on ajankohtaista, mutta pohjapiirroksessa se näkyy tottakai. Eka ovi oikealla vie kapeaan portaikkoon, mutta mennään me seuraavasta ovesta sisään.:) (yrittäkää kestää hienoja selkeitä selityksiäni:D)

Tässä Eeron huone. Hän tahtoi maton avulla väriä elämään.

Ja toisesta suunnasta. Mennänpäs nyt sitten Eeron huonetta vastapäätä olevasta ovesta.:) Katsos taas käytäväkuvaa.

Tulemme perijämme huoneeseen. Musikaalisia kun ovat kihlattunsa kanssa, niin saivat soittimia sitten vähän enemmänkin.:)

Toisesta suunnasta. Siinä Mileyn nurkkaus.:)

Ja tässä Ossin.

Kuvassa näkyy vain yksi ovi, mutta toista ovea vastapäätä on toinen.:)

Oikeanpuoleisesta ovesta päästään ylläri ylläri vessaan! Pyykinpesu selvästi yritetään siirtää nuoremmalle sukupolvelle, mutta veikkaan ettei onnistu.

Vasemmanpuoleisesta ovesta tulee toinen vessa. Tai siis neljäs...

Vielä pohjapiirros. Lastenhuone EI jää siis tällaiseksi. Ja taas ylööös!

Taas tylsää näkymää... Ei edes ovia?! Joo, mennään oikealle.:)

Taas VESSA!;0 Kyllästyn jo näihin vessoihin! No, tämä on hieman isompi kuin muut!;)

Toisesta suunnasta. Tosi tylsä ja tyhjä. Tiedän.

Tässä siis rappukäytävä toisesta suunnasta.:) Mennään vasemmalle.

Siellä on Enesmaan oma "lihastenkohennushuone" hänen omasta suustaan.:D

Sieltä vasemmalle (käytävästä suoraan), ja päästään Amyn ja Enesmaan makkariin. (sori noi katot)

Ja toisesta suunnasta.

Vielä pohjapiirros.:)

                                          ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ilta oli jo niin pitkällä, että vanhempani menivät nukkumaan. Mileykin meni jo, mutta Eero tahtoi testata uutta kotiteatteriamme, ja aloitti jonkun kauhuleffan. Raukka ei kuitenkaan saa unta sen takia.:D Päätin kuitenkin itse myös painua pehkuihin, en jaksaisi pikkuveljenikään kanssa leffaa katsoa. Tallustelin laiskasti portaat ylös. Talo oli sen verran vanha jo, että portaat välillä hieman valittei allani.

Miley oli kuitenkin vielä hereillä ja hymyili aika erikoisesti. "No, tulithan sinä sentään, herkkupeppu", kihlattuni heitti minulle pilke silmäkulmassa. Tahdot hoitoja vai?, ajattelin innoissani, mutta onneksi en sanonut ääneen. Siitä ei välttämättä olisi seurannut mitään mahtavaa...

Päätin kuitenkin aloittaa ihan rauhallisesti. Juttelimme niitä näitä jonkin aikaa.

Kyllästyin kuitenkin aika äkkiä.

Vedin hänet kainalooni ja kuiskuttelin hänen korvaansa. Aina välillä suutelin vuoroin hänen korvaa, poskea, leukaa...

Kättä...

Ja tietysti huulia.

Hän tuntui niin pieneltä ja hennolta kainalossani.

Suutelin häntä aina uudellen ja uudelleen aina hieman vaativammin. Onnekseni rakkaani oli selvästi valmis vastaamaan haluihini.

"Mitä tekisinkään ilman sinua?", sanoin hengästyneenä ja kellautin hänet selälleen. Huokaisin syvään, ja päästin itseni otteestani.

Kaikki varmaan arvaa, mitä sitten tapahtui...

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vaihtuu hän-kerrontaan.
 
 Kuutamoiden ruokapöydällä möllötti taas kerran Amyn leipoma kakku. Kuitenkaan juhlia ei nyt järjestetty suuren talon hankinnan jälkeen saman tien. Kynttilät olivat jo sytytetty, enää ei puuttunut kuin puhaltaja.

Kakun luo alkoi kerääntyä porukkaa yläkerrasta, olohuoneesta ja autotallista, jossa Ossi oli ollut ihmettelemässä moottoripyöränsä pakoputkia.

Enesmaa myhäili itsekseen ja katseli liekkien leikkiä. Hän oli todella tyytyväinen saavutuksiinsa tähän mennessä. Kaksi vallan hulvatonta poikaa, niin erilaisia, mutta silti kuin paita ja peppu. Sitte kaunis rakastava ja uskollinen vaimo, Amy, jota Enesmaa palvoi maasta taivaaseen. Ja fiksu, huolehtivainen tuleva miniä, jolle ei voinut toivoa kuin onnea ja menestystä. Mutta nytkö jo pitäisi astua vanhuuteen ja lähestyä päätepysäkkiä? No, olihan Amykin jo sillä matkalla, joten ei se ainakaan surettanut näiden kokemusten jälkeen.

Eero katseli isäänsä tämän selän takaa ja jollain tavalla ihaili Enesmaata. Sisimmissään Eero tahtoi itse myös samaan tilanteeseen, mutta kuitenkin "seikkailla" ensin aloilleen asettumista. Hän oli aina ihmetellyt, että oliko hänen isälleen tosiaan riittänyt sanomalehtien viskely seikkailuksi? Tavattuaan Amyn, Enesmaa oli vain pysähtynyt. No, ehkä Eeron isä sitten tunsi, että niin sen kuului olla.

Torvet alkoivat ulvoa ja herättivät Eeron mietteistään. Poika yhtyi hurraamiseen, ja pian Enesmaa jo lähestyi kakkua.

Hetken ajatusten kasauksen jälkeen Enesmaa puhalsi ja oli valmis jättämään suht sileän ihon taakseen.

Liekit sammuivat, ja savu tuprui Enesmaan sieraimiin. Enesmaa katsoi onnellisena kakkua ja kynttilöitä.

Samassa hänen kroppansa ympärille alkoi ilmestya valopilkkuja. "Kohta nähdään!" Enesmaa huikkasi, ennen kuin katosi kokonaan!

Sitten hän ampaisi vanhuuteen!

Valopilkut katosivat Enesmaa-papan ympäriltä. Hän piteli selkäänsä, jota kolotti joka paikasta. Raukka sai tuntea heti vanhuuden nahoissaan.

 Tällainen symppis-pappa hänestä tuli.:)

Kakkupöydässä kaikki mutusteli kakkua rauhassa. "No millos nuoriso aikoo vihkikaaren alle lampsia?", Enesmaa kysyi. "Vai onko jälkikasvua jo luvassa niin pian, ettei mekko mahdu mahan yli?" hän jatkoi.  "Iskä, älä jaksa", Ossi närkästyi.

"Mut Ossi, koska me oikeesti järjestetään ne häät? Olis ne ihan kiva järjestää aika pian", Miley tarttui aiheeseen ja katsoi vaativasti Ossia.
"No, musta ne ois kiva järjestää vaikka lomalla." "Niin, mut siihen on niin kauan aikaa!"

Amya hymyilytti parin puheet toisessa päässä pöytää. Hän kun ei nuorena tahtonut suuria häitä, ja oli vain tuikannut sormuksen nimettömään. Hänellä ei tuota ongelmaa ollut ollut.

"Hyvää syntymäpäivää, kulta", Amy halasi miestään lämpimästi. "Uuh, voi näitä selkävaivoja!" Enesmaa voihkaisi takaisin, ja Amy alkoi kikattaa vieressä.

                                                    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Amy oli menossa ulos hakemaan postin sisään, kun näki lehden kimpussa jonkun.

Pieni kissa tuhosi täysillä sanomalehteä. Mitäköhän siitä jäisi jäljelle?

Amy katseli lehden luona olevaa kisua, ja päätti pikkuhiljaa lähestyä pientä.

Amy käveli varovasti kissa kohti. Kissa venytteli Amyn jalkojen juuressa, eikä aristellut ollenkaan.

Amy kyyristyi kissan eteen. Kissa muistutti paljon ilvestä. Kisu haistoi hieman Amyn kättä ja vetäytyi hieman kauemmas.

Avainnipussaan Amylla oli led-valo, jolla hän leikki kissan kanssa. Kisu oli aivan juonessa mukana!

Pian pihan täytti jätskiauton tunnari. Amy hymyili kssalle, laittoi valon pois ja lähti autolle. Nyt oli makeannälkä!

Autossa istui tumma nuori nainen hymyillen Amylle ystävällisesti. "Mitäs vanhalle rouvalle saisi olla?" hän kysyi iloisesti. "Kiitos, voin hyvin, vaikka ikää kyllä jo onkin.Voisin ottaa perinteisen mansikkatuutin", Amy vastasi kohteliaasti. Myyjä kääntyi selin Amyyn ja teki tuutin. "Tässä, olkaa hyvä. Mukavaa päivänjatkoa!" nainen toivotti. "Kiitos, samoin", Amy vastasi naiselle, ja kääntyi tuuttinsa kanssa.

Kyllä nykynuoret ovat ihania! Amy ajatteli ja alkoi lipoa jäätelöään. Onhan se kiva, että joku saa vanhan mummelin päivän paistamaan muutamalla lauseella ja eleellä.:)

                                           ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tavallinen arki jatkui. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Miley ja Ossi viettivät paljon vapaa-aikaansa soittamiseen. Miley nppäili jo aika taitavasti bassoansa.

Kun taas Ossi rämpytteli aina vaan kitaran kieliä.

No ei. Heidän makuuhuoneessahan möllötti suuri hieno flyygeli, joten kyllä sitäkin soitettiin.

Amy pesi pyykkiä, niin kuin arvata saattoi.

                                                ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Kuule, musta tuntuu, että meidän ikkunsta tirkistelee joku", Amy sanoi hieman huolestuneella äänellä pojalleen, joka kulutti tehokkaasti juoksumaton pintaa.

"Mitä sä höpötät? Kuka siellä muka olisi?" Ossi kysyi äidiltään pitäen äitinsä lausetta vanhuuden höperöintinä. "No en minä tiedä!" Amy huudahti närkästyneenä ja painoi stereot päälle. Sitten hän käveli ikkunaan.

Kuistilla tosiaan oli joku. Pulska tummahiuksinen nainen tirkisteli Kuutamoiden ikkunasta sisään.

                                                     ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Miley käveli vakavana olohuoneeseen. Onneksi muut olivat pois kotoa, jotta hän saisi jutella rauhassa Amyn kanssa. Hän oli Mileylle sellainen luottohenkilö. "Tota, mä tahtoisin kertoo yhden jutun", Miley aloitti varovasti. "No, mikä on lapsi kulta? Kerro pois", Amy sanoi rohkaisevasti huomatessaan Mileyn varautuneisuuden.

"Kun... Mä taidan olla raskaana."

"Sehän on hienoa! Mikä sua siinä noin huolestuttaa?" Amy kysyi ihmessään.

"No kun en tiedä miten kertoisin siitä Ossille, ja että miten hän suhtautuu lapsen tuloon!" Mileyn suusta ryöppysi sanat ulos ja kyynel kohosi Mileyn silmään. Amy kaappasi Mileyn halaukseen ja keinutteli häntä sylissään. "Kultapieni, älä itke! Ossi pitää lapsista tosi paljon ja suhtautuu varmasti tosi innoissaan asiaan! Vai etkö itse tahdo lasta?" Amy kysyi, kun asian se puoli juolahti hänen mieleensä. "Tottakai tahdon!" "No sitten ei ole ongelmaa", Amy rauhoitteli.

Amy oli lähtenyt päivänokosille, ja Miley mietti olohuoneessa raskauttaan. Kyllä hän tiesi Ossin suhtautuvan hyvin, mutta silti.

"Voi eiii!" Miley kiljui yksinään ja hautasi kasvonsa käsiin. Häntä jo hieman hymyilyttikin asia, mutta jännitys vei voiton tottalisesti!

                                                         ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Miley päätti kertoa asiasta Ossille mahdollisimman pian. "Tota, Ossi. Mulla ois pikkunen juttu kerrottavana. Tai no, ei se oo ees niin kovin pieni." "Häh? Mikä hätänä? Onks meijän suhtees jotain ryppyjä vai, mitä?" Ossi kysyi huolissaan.

"Ei ei ei! Ei mitään sellasta!" Miley rauhoitteli Ossia ja levitteli käsiään.

"Ömm... Me saadaan lapsi! Susta tulee isä!" Miley kiljui ja hymyili samaan aikaan. 

"Häh?!"

"Oikeesti?! Ei voi olla totta!!!!" Ossi huusi vähintään yhtä kovaa kuin kihlattunsa ja kaappasi tämän syleilyynsä.


"Sielläkö pikkuinen luuraa?" Ossi lässytti Mileyn vatsalle.


"Ei sieltä vielä mitään kuulu", Miley sanoi Ossille "Niin, onhan raskaus aivan alkutekijöissään."


"Ha! Nyt kuulus oikeesti jotain!"


"Heippa isin pikku pallero! Täällä ollaan!"


"Huhuu! Me odotetaan sua!"


                                                       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Arki kului taas ihan tavallisesti. Mileyn raskaus eteni, ja päivä päivältä talossa odotettiin uutta tulokasta aina vain kovemmin.

Enesmaan selkäkivut olivat vain pahentuneent, joten Amy oli ostanut miehelleen kävelykepin, jota tämä kyllä käytti ahkerasti. Nyt hänestä tuli entistä vanhemman oloinen!


                                                   ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
 
Kertojana Miley. 

Katselin tulevien appivanhempieni näpsäkkää tanssahtelua, kun he tanssivat soittoni tahdissa. Aina välillä vilkuilin flyygelin koskettimiin, etten vain rikkoisi heidän tanssi-iloaan nuotin vierestä soittamisen takia. Olin aika amatoori vielä tämän soittimen kanssa.

 
Amy ja Enesmaa bailasivat täysillä soittoni tahdissa, kun vatsani alkoi yhtäkkiä vääntelehtimään kummasti. Ajattelin sen menevän ohi ja jatkoin soittamista.


Nostin kädet suuni eteen ja ponnahdin pystyyn äkkiä. Enesmaa ja Amy jäivät kummastelemaan musiikin loppumista, mutta iinä kohtaa juoksin täysillä vessaa kohti.


En meinannut ehtiä edes pöntölle asti. Tukin suuni keskellä vessaa.


Pääsin sentään pöntölle ja oksensin.


Nieleskelin pahaa makua suustani, kun kuulin askelia takaani. "Onko joku hullusti?" Ossi kysyi minulta. "Ähh... Raskauspahoinvointia vaan." "Mut oot voinut vaikka kuinka kauan jo pahoin!" "Niin."


                                                 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
 
Eräänä torstai-iltapäivänä päätin soittaa omalle äidilleni ja kertoa uutisista. Kavoin kännykkäni esiin ja näpyttelin tutun numeron ulkomuistista. Kännykkä hälytti jonkin aikaa ja luulin jo ettei äiti vastaa.  Sitten kuitenkin kuulin hänen äänensä.


"Piper Parks" äiti vastasi puheluun. "Moikka äiti! Miley täällä! Mulla olisi kerrottavaa.." "Hei kulta! No, mitä sinne kuuluu?" ....


Juttelimme aika kauan, ja äiti oli yhtä innoissaan uutisesta kuin kaikki muutkin.

                                                    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Ossi soitti minulle levätessäni sängyllä. Raskaus uuvutti minua selvästi, mutta oli ihanaa, kun Ossi jaksoi olla seuranani niin paljon. Olin kuullut monilta ystäviltäni, että raskauden aikana parisuhde kärsii naisen uupumuksen takia, mutta niin ei käynyt ainakaa meidän kohdalla, josta olin sanoin kuvaamattoman iloinen. (sori toi ihmepalkki)


Alakerrassa Amy teki meille ruokaa. Hän oli luvannut laittaa lauantai-illan kunniaksi vähän hienomman aterian, ja se on silloin oikeastikin hieno. Amy tekee mielestäni maailman parasta ruokaa.


Illemmalla söimme hummeria.
                                                       ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
 
Amy kertojana.

Se läski nainen tiiraili taas ikkunamme takana. Olin nyt nähnyt sen viitenä iltana pihallamme. Olin kolmena kertana pyytänyt hänen poistua tontiltamme, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa. No, joo, onhan talo täynnä jonkin sortin julkkiksia, mutta ei nyt kotirauhaa tarvitsisi rikkoa.

Tänään se touhu meni kuitenkin turhan pitkälle. Nainen tunkeutui sisälle ja alkoi sohia kameransa kanssa minua. 


Salamat vain välkkyivät, kun hän kiersi minua näpsien kuvia. Istuin aloillani hammasta purren. Ehkä se olisi tällä ohi?


                                                ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vaihtuu hän-kertojaan.

Koko kaupunki nukkui. Myös Kuutamoiden väki.

Eräs henkilö kuitenkaan ei nukkunut. Hän lähestyi uhkaavasti tiettyä taloa. Kuutamoiden taloa.

Hän hiippaili hiljaa kohti, jos joku kuitenkin olisi vielä hereillä. 

Ovi narahti auetessaan, mutta se ei rosvoa hidastanut. Hän laittoi kunnolla töpinäksi ja keräsi kaikkea mukaan hiippaillessaan taloa ympäri.

Joku kuitenkin huomasi hänet. Ossi kaivoi salamana kännykkänsä ja soitti poliisille hiljaa supisten.

"Ääälä koske mihinkään!" Ossi huusi rosvolle.


"Eiii! Älä ota sitä!"

Enesmaa oli kuitenkin herännyt Ossin huutoihin, ja käveli rauhallisesti kokeneena poliisina voron eteen. 

 
Kohta kuitenkin Enesmaa rutisti kätensä nyrkkiin. Hän valmistautui.


Hyökkäykseen.

Ossi mietti koko ajan isänsä vointia. Olihan tämä jo vanha ja selkäkipuinen.

Hetken kuluttua kuitenkin Enesmaa oli selättänyt voron. Niin, olihan rosvo nainen.


Samassa saapui taloon myös poliisi ihan laitokselta. Varas huusi päin Enesmaan naamaa poliisin läsnäoloa huomaamatta.

Poliisi laittoi vorolle käsiraudat ja talutti tämän tiehensä. 

Aamulla Ossi ihmetteli isälleen tämän toimintaa. "Siis vau! Miten sun selkä kesti?" "No tämä kepukka nyt on vain tällainen tyyliseikka, poikaseni."

                                                        ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Aika kului kovaa vauhtia ja Mileyn vatsa kasvoi kasvamistaan.

Pian saapui myös suuri päivä. Nimittäin Eeron 18-vuotis syntymäpäivät.

Eero puhalsi komeasti kaikki kynttilät kerralla! 

Ja valopilkut saapuivat. Aikuisuus odottaa!


Eerosta tuli pälvikalju nuori aikuinen! Komea kyllä, kunhan saa hiukset päähänsä.:D

Niin, hiukset päähänsä.:)



                                               ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Miley soitti pianoa keskellä kirkasta päivää, kun hänen vatsaansa palasi sama myllerrys kuin viime soittokerralla.

Tällä kertaa myllerrys vain paheni, mutta ei tuonut oksettavaa oloa. Miley tunsi kovia kouristuksia vatsassaan ja piteli mahaansa.

Ossi oli tullut huoneeseen. "Heivaa mut ja äkkiä sairaalaan! Tää tulee ulos NYT!" Miley huusi ja katsoi vaativasti Ossia.

"En mä osaa! Auttakaa joku!" Ossi huusi. 

"Vie. Mut. Sairaalaan. NYT!"

Vaivoin he pääsivät autoon istumaan ja lähtivät kohti sairaalaa.
Synnytys venyi ja venyi. Ossi alkoi voida pahoin ja hänen piti mennä ulos synnytyssalista. Hän ei osannut siellä olla yhtään paikallaan tietämättä kihlattunsa olotilaa. Salista kuului hirittävä meteli, kun kaikki hoitajat ravasivat edestakaisin. Samassa meteli lakkasi. Salin ovi avautui, ja Ossin luokse käveli valkotakkinen herra 
"Olen pahoillani. Otan osaa suruunne.Tyttövauva ja äiti menehtyivät synnytyksessä."

---------    --------- 


Nyyh! D,: Sinne meni Miley. Tämä siis oli ihan niiden ongelmien aikaansaannos. No, toivottavasti tykkäsitte lukea. Saatin tähänkin jotain draamaa. Kertoja vaihtui varmaankin liian usein, mutta se on nyt tällainen. Tyttövauvan nimi oli muuten Eevi. Mutta, kirjoitathan kommenttia?:)

Seuraavassa osassa sitten nähdään mitenkä Ossi toipuu surustaan. Miten lähtee Eeron aikuisuus liikkeelle? Muuttaako hän kenties pois? Löytääkö Ossi jonkun uuden vai kieriikö hän itsesäälissä loppuelämänsä? Osasta 14. se voipi selvitä.:)

20 kommenttia:

  1. Voi hemmetti tota tekstiä! Anteeksi kun se on mustaa. En saa sitä millään korjattua!>:(

    VastaaPoista
  2. oi, miten hyvä osa :) Loistavaa tekstiä ja ihania juonenkäänteitä. Todella harmi, surullista Ossille, että Miley ja Eevi menenhtyivät. Tise toivoisin , että Ossi löytäisi jonkun uuden , ei nyt heti mutta kunhan suru hellittää.
    Pidin jotenkin tuosta Enesmaan vanhentumiskohtauksesta. Hänestä oikein hurmaava pappara ja selvästi teräskuntoinen, kun rosvonkin selätti.
    Eerostakin tuli varsin komea :)
    Kuutamoiden uusi talo on tosi hieno. Hurjan monta vessaa :) eipä ainakaan tule vessaruuhkaa :) Pidin eniten Ossin ja Mileyn huoneesta, mukavan rauhallinen sisustus.
    Amykin on ihanan vanhus ja toivottavasti valokuvaajia ei pyöri nurkissa enempää.
    Todella harmi, että Miley bugasi noin paljon.
    Mutta siis tosi hyvin olit kirjoittanut kaiken. Selvästi oli merkinnyt kertojan vaihtumisetkin :)
    Tykkäsin kovasti ♥

    VastaaPoista
  3. Ihana osa oli<3 Odotan jo innolla seuraavaa osaa silä haluan nähdä minkä näköinen kuusamoitten uudesta pienokaisesta tulee:)

    VastaaPoista
  4. Hyvä osa! :)
    Kolmososa ilmestynyt! :)

    VastaaPoista
  5. Voi että, ei Mileytä :(
    Osa oli todella hyvä, vaikka toi tekstin värin muutos hieman vaikeutti lukemista.
    Enesmaa on jotenkin... Hulvaton :D En tiedä miksi, on vaan. Sellanen teräs pappa, vaikka selkäkipuja onkin.
    Tykkäsin toodella paljon!

    VastaaPoista
  6. Voi eii, Miley :-( Kovin söppänä osa oli ensin, mutta sitten PUM, kaikki kaunis katosi Ossin maailmasta. Nyyh, ikävä tulee, koska Miley oli harvinaisen nätti simi. Harmi, kun lapsikin menehtyi.
    Asiasta toiseen nättimykseen, talo on tosi kaunis. Ja iso. Kuinka jaksat liikuttaa noin isossa talossa?:D Okei, ei tartte vastata. Ja noin monta vessaa, eipä ainakaan tule jonoa :D
    Enesmaasta tuli mukava papparainen. Ja hän on vieläkin kovin teräksisessa kunnossa, jos kerran päihitti rosvonkin. Repesin tuossa kohassa, missä hän sanoo, että kävelykeppi on vaan tyyliseikka :DD
    Jään odottamaan jatkoa! :)

    VastaaPoista
  7. Ohoh, voi Ossiparkaa, kun sekä Miley että vielä tämä vauvakin menehtyivät... >:

    Osa oli oikein kivaa luettavaa. Tykkään tuosta uudesta talosta, näyttää hienolle ja mukavalle~

    Noh, eipä tässä muuta kuin uutta osaa odottelemaan, toivottavasti peli toimii tästä lähtien hyvin ja ongelmitta :->

    VastaaPoista
  8. Teksti meni mielestäni hyvin eteenpäin ja se oli hyvin kirjoitettu. Ihme ahdistelija se läskileidi :o Varmaan rupeaisi kyrsimään itseänikin, jos joku kyttäisi ikkunassa 24/7 ja lopulta tulisi sisään kameran kanssa ! :D Mutta Amy kesti sen aika hyvin. :)Eerostakin kasvoi mukavannäköinen nuori mies :) Miley oli ihana, mutta joskus käy näin.. :/ Toivottavasti Ossi jaksaa vaimonsa ja lapsensa menetyksen, ja löytäisi jonkun uuden ajan myötä, kunhan suru helpottaa.. :) Jatkoa vaan !

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos kiitos kiitos! Ihanan paljon jaksatte kommentoida! <3

    Vupii: Kiitos! Mielestäni talo on myös kiva. Joo, toivottavasti paparazzi lähtee, se oli oikeasti koko ajan oven takana! Sitten yhtäkkiä se vain tuli sisään.;0 Kiitos kommentistasi!:)

    Popopy: Kiitos! <3

    Kekku: Kiitos! :)

    Tohya: Kiitos! Tiedän, teksti ottaa kuuppaan. Mutta blogger on minua vastaan täysin. Vaihdan varmaan sivupohjaa, jos se auttaisi.:) Kiva jos pidit!:)

    Tinttis: Jep jep, teräspappa hyvinkin! Sellainen PUM se taisi ollakin...:( Kiva jos pidit!:)

    Gisli: Niin, toivottavasti. Pidän itsekin talosta.:) Kiitos kommentistasi!:)

    FlameGirl: Kiva jos teksti oli helppoa luettavaa! Se "läskileidi" oli kyllä raivostuttava!:D Kiitos kommentista!:)

    VastaaPoista
  10. Minulta muuten olisi lyhyt extra :)

    VastaaPoista
  11. Moipsista! (olen elina, btw, tein uudet tunnukset)
    Miley on ihansairaankaunis! Etenkin se kuva, jossa se on soittamassa bassoa :)
    Tarina etenee hyvin.. Enesmaasta tulee muuten mieleen Blackit (twilight), sellanen vähän inkkarimainen fiilis noista korkeista poskipäistä tulee.

    VastaaPoista
  12. Mansikkaojilla Inkeliina ja Rikke-ekstra

    VastaaPoista
  13. Lenleylle ilmestyi kolmas osa. Kiva jos lukisit. :)

    VastaaPoista
  14. Säpinöissä pari pientä juttua :)

    VastaaPoista
  15. Nominationeissa osa 13.

    - FlameGirl :)

    VastaaPoista

Kiitos jos viitsit piristää päivääni kommentillasi!:)